perjantai 30. tammikuuta 2015

Pelko pois! Viikko 4/ Anu

Kuvia sieltä täältä. Työn puolesta kävin Espoossa tiistaina Revolution -valmentajien tiimipäivässä.  Reissu oli antoisa. Uutta intoa omaan valmennustyöhön ja tiimikavereiden tapaamista.  Kuvan kamu oli jättänyt syömisen kokonaan.. Me sen sijaan tankattiin kanaa, pastaa ja suklaakakkua..

Kiinteytymisprojektin suhteen ei mitään ihmeellistä.  Paino jumittelee samoissa lukemissa kuin viikko sitten.  Jos omaa oloa pitäisi jotenkin luonnehtia, niin on tosi luottavainen olo. Kaikki järjestyy kyllä ja paino tippuu ihan takuulla! Stressittömyys asian suhteen ei tarkoita sitä, että vedän herkkuja kaksin käsin ja uskon että se ei vaikuta painoon.. 

Hankin itselleni PolarV800 -harjoitustietokoneen. Hyvin se antaa potkua arkirutiinia uuteen!  Mittari tärisee ranteessa kun on aika lähteä liikkeelle. Se on myös loistava rasituksen seuraamisessa.  Aiemmin mulla oli jo viitteitä ylikunnosta ja nyt mittari ilmoittaa milloin olen palautunut harjoittelusta. Toki siihen ei voi ihan sokeasti luottaa vaan oma keho ja omat tuntemukset on otettava huomioon. Mun yleisin oire alipalautumisesta on tukkoinen olo nenässä. Siihen auttaa pikkuinen hiilaritankkaus ja lepo. 

Tätä nykyä kaksi salitreeniä ja yksi kahvakuulaohjaus sekä pari rauhallista kävelylenkkiä riittää viikottain. Kaksi peräkkäin olevaa treenipäivää aiheuttaa jo hieman oireita.  Tämän kun tietää, muistaa ja pitää väliä niin ei tuu ongelmia. Mun kroppa ei vaan oo niin kestävä että voisin tehdä viisi salitreeniä viikossa vaikka haluaisin. Intoa on enemmän kuin kapasiteettia.  Uudenvuoden  tärkein havainto!  

Yhden kunnon karkkipäivän pidän kuukausittain ja se oli eilen. Salmiakkia, pitsaa ja pala tummaa suklaata.  Ihan älytön vaikutus aivotoimintaan! Istuin iltakymmeneltä sohvalla intoa ja ideoita täynnä.  Tekstiä ja suunnitelmia puski esille ihan hitokseen. Laskin ja arvioin ja vauhtia vain riitti. Outo tunne! Ja niin mahtava tunne! 

Viime viikolla tärkeä oppi oli PELKO POIS! Luen parhaillaan Henkka Hyppösen kirjaa Pelon hinta. Pelko ohjaa usein meidän ihmisten tekemistä.  Niin myös minun. Pelkään ja hämmennyn. Haluan tehdä asioita mutta en peloltani kykene.  Ihan vähän olen jo päässyt peloista eroon vaan vielä on tekemistä!  Kannattaa harjoitella koska se vapauttaa tekemään niin paljon asioita! Uskallan myös jo tunnustaa että pelottaa.. Ainoa (järkevä) tapa kohdata omat pelot on mennä niitä kohti. Olkoon se sitten vaikka hiihtäminen, autolla-ajaminen, esiintyminen tai korkeat paikat! 

Rohkeasti vaan! Kyllä se elämä kantaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!