sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kohti Seikkailua/Hanna

Viikko 1

Olen TeamKunnostamon vieraileva kynäilijä Hanna. Kahden kouluikäisen lapsen työssäkäyvä äiti, jonka haaveena on jo useamman vuoden ajan ollut osallistua seikkailu-urheilutapahtumaan. Viime kesänä puolison kanssa päätimme, että kesällä 2015 mennään, eli tavoite on 6 kuukauden päässä: RokuaGeopark Challenge ja siinä Adventure-sarja.  Tämähän tarkoittaa 6-8 tuntia multisporttausta Oulussa ja sen ympäristössä. Lajeina perinteisesti: juoksu, maastopyöräily, melonta sekä jotain mikä selviää vasta ihan vähän ennen kisaa. Maanantaina kävin Anun luona rupattelemassa, josko hän alkaisi valmentaa minua, ja hän lupasi alkaa.
 
Alkuhaastattelun jälkeen Anu mittasi minun kuntotason: kestävyys pitäisi olla kondiksessa – ainakin hyvät pohjat on jo, vielä kun lihakset saadaan siihen kuosiin, että voimia riittää koko kisaan. Pohjaa tälle projektille alettiin puolison kanssa rakentaa jo viime kesänä: "treeniohjelmaamme"  kuului satunnaisia juoksulenkkejä tiellä ja metsässä, ja satunnaisia pidempiä ja lyhempiä maastopyörälenkkejä ja pari pidempää (yli 40 kilometriä) katupyörälenkkiä. Lisäksi minä kerkesin kesän aikana käydä rullaluistelemassa kolme kertaa, ukko kai viisi. Syksyn tullen pyörälenkit jäi, maastopyörät jäivät talliin ensimmäisten pakkasten jälkeen, ja harjoittelu muuttui yksipuolisemmaksi. Juoksukilometrejä on kertynyt 5-40  viikossa, ja lihaskuntoa ajallisesti varmaan 5 tuntia kuukaudessa jos sitäkään.

Miksi tarvitsen personal trainerin apua? 

Jos olisin harjoitellut "oikein", olisi jonkun talvijuoksutapahtuman puolimaraton täysin realistinen mahdollisuus pienenä välietappina matkalla kohti kesää. MUTTA: en ole harjoitellut oikein. Pahin virhe on liian kova vauhti ja sitä kautta liian korkeat sykkeet. Oikeaoppisia peruskuntolenkkejä tulee tehtyä aivan liian vähän, koska kävely on tylsää. Vai onko, jos lähtee vaikka metsään samoilemaan? Ja miksi se pyörä jäi sinne talliin lumien tultua? Maastopyörässä on hyvät,  paksut renkaat, joten sillä voisi tehdä pitkiä lenkkejä matalilla sykkeillä ihan talvisilla pyöräteillä. Ja onhan minulla se kaupunkipyöräkin. Tosin siinä on niin huonot renkaat ettei sillä taida olla talvisille kaduille asiaa.

Toinen virhe on harjoittelun epäsäännöllisyys. työreissuilla ei tule lähdettyä liikkeelle, kun on niin paljon muutakin tekemistä. 

Kolmas virhe, jonka tajusin vasta aika myöhään syksyllä, on ruoka. Syön kyllä periaatteessa terveellisesti: paljon kasviksia, täysjyvätuotteita ja vähärasvaista lihaa. Herkkupäivä on kerran viikossa. Ja herkkuruuan kanssa maistuu viini.  MUTTA: Aamupala koostuu pannullisesta kahvia (virhe 1), toisinaan lounas on pelkkää salaattia (virhe 2), en syö välipalaa (virhe 3) ja päivällinen on todella kevyt, että pääsee lenkille ajoissa (minulta menee yöunet jos treenaan kahdeksan jälkeen illalla). Lopulta tilanne on se, että olen syönyt päivän aikana juuri ja juuri 1300kcal ja sen voimin käynyt tunnin hikilenkin. Eli päivän kalorisaldo on 800kcal tai alle. Pidemmän päälle se pysäyttää kaiken kehityksen: paino ei laske, ja kuntotaso ei kehity. Ja koko ajan särkee päätä ja väsyttää – vaikka kuinka yrittää juoda paljon vettä. Onneksi tajusin tämän, nyt vain olen alkanut opettelemaan pari tärkeää asiaa ruuan suhteen: olen opetellut syömään sen aamiaisen ja jos lounas jää kevyeksi, pyrin syömään edes jonkun hedelmän välipalaksi. 

Ylläolevaan pohdintaan päädyin vasta sen jälkeen kun olin ensin tiistaina vetänyt elämäni nopeimman vitosen (5km/28:31min HRavg 163bpm/HRmax 176bpm).  Henkisellä tasolla 30 minuutin alittaminen vitosella on varmaan isompi asia kuin mitä se treenaamisen kokonaiskuvan kannalta on. Pieniä itsensä ylittämisiä tuommoiset rajapyykit. Keskiviikkona sitten "kevyesti" palauttelin: 8km/59:44 HRavg 152bpm/ HRmax 161bpm). Liian kovaa vaikka kuinka yritin himmailla ja kytätä ettei syke nouse liian korkeaksi.

Perjantaina sain Anulta neljän viikon harjoituskalenterin. Pääpaino siinä näyttää olevan pitkissä PK-lenkeissä sekä lihaskuntoharjoittelua lisäksi. Hyvältä näyttää. Toteutus onkin sitten toinen juttu. Pitää kai lopettaa kilometrien ahmiminen, ja sen sijaan pyrkiä keräämään minuutteja. PK-vauhdilla juokseminen tarkoittaa minun kohdalla semmoista 7,5km/h vauhtia. Ja se on jo tekniikkalaji. Mun pohkeeni huutaa hoosiannaa kilometrin jälkeen. No, pitää opetella kiiruhtamaan hitaasti.

Eilen käytiin lasten ja ystäväperheen kanssa uimahallilla. Vuorotellen vahdittiin ystävän kanssa lapsia ja uitiin. Hyvä järjestely, kun aina 500m uintia ja vaihto lasten altaalle. Siinäkin yritin vähän jumppailla ja pumppailla, mutta hankalaa se oli. Yhteensä tuli se 30min/1000m uitua. Vaihdoin vanhaan Polariini patterit, ja hölmönä tyttönä en hoksannut pysäyttää harjoitusta niiden lastenallas sessioiden ajaksi, niin harjoituksen kesto oli 55min ja keskisyke 114 (max 144). Varmaan oikeasti uidessa se keskisyke oli jossain 130-135 paikkeilla

Vielä viikkoraportin päätteeksi alkumitat sekä tavoitteista:
- Paino projektin alussa 71,3kg; vyötärö 84cm ja lantio 98cm
- Kuntotesti: Kyykky 26/30sek; Etunojapunnerrus 17/30sek; Istumaan nousu 17/30sek

Painon ja senttien suhteen tavoitteeni ovat ehkä vähän maltillisemmat kuin urheilun saralla: jos normaalipainoon pääsen, niin hyvä (tavoite siis 65kg). Senttejä en osaa ajatella. Koska olen nainen, niin turhamaisuuus on sisäänrakennettua, joten tavoitteenasettelu ei vaadi numeroita, vaan että vaatteet istuu päällä ja näyttää hyvältä, eikä tarvitse pukeutua telttaan ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!