lauantai 17. tammikuuta 2015

Peruskuntoa kohottamassa /Hanna



Tämä viikko on ensimmäinen kokonainen viikko, että olen harjoitellut "ohjatusti". Tunnollisesti olen Anun tekemää harjoitusohjelmaa yrittänyt noudattaa, mitä nyt vähän harjoitusten paikkoja olen vaihtanut käytännön syistä.

Maanantaina siis tein ensimmäisen kerran liikkuvuusharjoituksen. Se on näky kun yrittää heinäseivästä vääntää spiraalille. Ohjelma tuntui todella hyvältä, sen jälkeen olo oli  rentoutunut ja jotenkin "irrallinen". Ei jumittanut mistään. Päin vastoin, rento olotila.





Rento olotila jatkui tiistaina, kun kävin pojan treenien aikana PK-lenkin. Ohjelman mukaan kesto olisi 60min, mutta meni sykemittarin kanssa säätäessä sen verran aikaa, että ehdin kävästä vain 50 minuuttia. Juoksu kulki leppoisasti ja rennosti. Sykemittaria minulla ei ollut, koska siitä oli päässyt akku loppumaan. Sports-tracker kuitenkin kertoi matkaa taitetun reipas 6km vauhdilla 8km/h. Koska pystyin suurimman osan matkasta hengittämään nenän kautta (en keksinyt muutakaan keinoa säädellä vauhtia), ei ainakaan paljon yli PK- sykkeiden menty.

Noiden sykkeiden seuraaminen on minulle kyllä tässä vaiheessa todella tärkeää, koska tähän saakka olen paahtanut lenkit 100 lasissa, sen kummemmin miettimättä. Olenhan minä periaatteessa tiennyt, että liian kovaa mennään, mutta jotenkin en ole osannut juosta hitaasti. Tekosyitä löytyy mm. siitä että kun lenkkikaverikin juoksee niin minäkin juoksen (vaikka pysyisin tekniikaltaan paremman lenkkikaverin kyydissä reippaasti kävellenkin). Tai että hitaasti tössytellessä tulee pohkeet kipeäksi.
Tiistain lenkki oli mukavaa, rentoa "sipsuttelua". Eikä tullut pohkeet kipeäksi! Eli tekniikka hitaaseen etenemiseen alkaa varmaan näin "pakon edessä" löytyä.

Keskiviikkona olisi ohjelman mukaan ollut yhdistelmätreeni. Juoksua ja hiihtoa, kesto yhteensä lähes 2 tuntia varusteenvaihtoineen. Sukset on mökillä, joten päätin että korvaan tuon yhdistelmän pitkällä PK-lenkillä. Taivaalta satoi märkiä räkäluutuja ja niiden seassa akkoja hameet korvissa, jotenkin sohvan nurkka vaikutti hirmuisen houkuttelevalta paikalta. Kilautus kaverille pelasti tilanteen, ja sain kuin sainkin vedettyä lenkkikamppeet niskaan. Paransimme maailmaa 1,5 tuntia. Säädin sykemittarin hälyttämään aina kun syke nousee yli 75% maksimista, ja pyrin pitämään kiinni siitä että se ei täristä koko ajan. Keli oli todella raskas, mutta päätin, että sipsutan samalla tavalla kuin edellisenä päivänä. Sipsuttelin sitten 10 kilometriä keskivauhtia 6,6km/h. Eli käytännössä kävelyvauhtia. Keskisyke oli tasan sen 75% maksimista. Eli onnistuin tavoitteessani! Juosta 1,5h peruskuntosykkeillä.

Torstaina edellispäivän lenkki hieman painoi takareisisssä. Töissä oli kiirettä, ja ruokailu jäi todella kehnolle tolalle. Ehdin kiskaista päivälliseksi puoli pakettia maksalaatikkoa ennen kuin ajoin illalla Iiihin Anun luo. 

Toinen tapaaminen PT:n kanssa: aiheena kuntosalitreeni

Kokemukseni kuntosalitreenaamisesta eivät ole kovin hyviä. Aina ajoittain olen siitä innostunut, ja silloin kun olen säännöllisemmin treenannut, on pääpaino ollut vapailla painoilla harjoittelussa. Niistä kuntokeskusten härpättimistä en ole koskaan oikein innostunut. Kerroin tämän myös Anulle, joten ohjelma koostuu muutamasta perusliikkeestä.

Lämmittelyn jälkeen aloitimme maastavedolla. Olen joskus sitä tehnyt pelkällä tangolla tai aivan pienillä painoilla (ehkä max 25kg).  Anu löi tankoon rautaa 40kg, että tästä lähdetään. Minä olin aivan varma, että en saa tankoa nostettua. Niin se vain nousi! En sano että helposti, mutta puhtaasti. Polvet naksuivat jonkin verran, ja muutama vuosi sitten vammautunut vasen polvi vähän arvelutti, mutta koska siihen ei käynyt kipeää, uskalsin jatkaa. 

Toisena liikkeenä oli askelkyykky. Se on minulle raskas liike jo sellaisenaan. Ja on raskaampi jos pistetään 10 kilon käsipainot käsiin ja käsketään alkaa kyykkäämään. Takapuoli huusi hoosiannaa, ja tuo vasen jalka, joka on heikompi, meinasi sarjojen lopussa pettää, mutta sain kuin sainkin tehtyä sarjat loppuun. Pelkäsin jo tässä vaiheessa, että en kävele seuraavana päivänä.

Liikkeitä on kahdeksan, joten en ala kaikkia kuvaamaan. Pari sanaa alataljavedosta  ja hauiskäännöistä on pakko jakaa:
Alatalja on laite, joka pitäisi olla pakollinen toimistotyötä tekevillä ihmisillä jo työsuhde-etuna! Voi miten mahtava on se tunne, kun on tovin tehnyt alataljavetoja, ja alkaa veri kiertää yläselässä ja hartioissa!
Hauiskääntö on liike, jota olen inhonnut aina. Ja tulen inhoamaan. Ehkä. Saattaahan se tilanne muuttua sitten joskus jos ja kun kykenen suorittamaan sarjat puhtaasti molemmilla käsillä. Vielä se ei onnistunut – vasen käsi meinasi lähteä karkaamaan ja vääntöä ei meinannut millään löytyä viimeisiin toistoihin. Mutta peli on avattu! Tavoitteena on tehdä puhtaasti koko 3x15 sarja puhtaasti ennen kuin helmikuu vaihtuu maaliskuuksi!

Perjantaina olisi ohjelman mukaan ollut kehonhuoltoa, mutta koska menin suoraan töistä työkavereiden kanssa päivälliselle ja teatteriin, niin se jäi. Oli mukava ilta kaikin puolin: puolisokin oli mukana, ja lapset varamummulassa yökylässä. Harvinaista herkkua tällaiset "vapaaillat" ilman lapsia. Ja aamullakin saatiin nukkua pitkään ja rötvätä kaikessa rauhassa.

Teatterissa kävimme katsomassa näytelmän "the Addams Family". Suosittelen. Upea musikaali. Mahtavat näyttelijät ja hienot lavasteet. Väliajan koittaessa puolisoni kysyi miksi  kävelen kuin ankka. Siksi että jalat tuntuivat ihan puupökkelöiltä. Ja muutenkin oli kroppa melkoisen jumissa edellisen päivän salitreenin jäljiltä. On vieläkin. 

Lauantai-illan kruunasi 1,5 tunnin rauhallinen kävelylenkki maailman parhaassa seurassa, eli puolison kanssa. Lähdimme "ihan vain vähän" happihyppelylle, mutta tulikin sitten kierrettyä 8 kilometrin lenkki. Lenkin päätteeksi teimme vielä yhdessä kehonhuoltoharjoituksen. Johan alkoi salitreenistä tulleet jumitukset aueta.

Tuossa lenkillä pohdiskelimme mitä kaikkea pitää kesään valmistautuessa ottaa huomioon. Lista tuntuu loputtomalta: sukkatestit pitää aloittaa pikimmiten. Juoma/varustereppuja voisi hiljalleen alkaa katselemaan "sillä silmällä" – saisikohan niitä testiin ennen ostopäätöstä... Energiageeleistä ja patukoista puhumattakaan! Näitä pohdintoja lisää myöhemmin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!