keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Liikkujan tekosyyt - ja ratkaisut niihin?!

Tekosyitä on joka lähtöön, onneksi niihin on myös ratkaisut.

Nalle Puh ja viparit sivuille. Jaksaa jaksaa!
En nyt ehdi, käyn sitten myöhemmin illalla treenaamassa.
-> Mene heti, onpahan tehtynä! Hyvä mieli!

Huono hetki, on niin paljon muuta tässä.. 
-> Tee nopea treeni/lenkki, vireystasosi nousee ja jaksat tehdä hyvin muutkin asiat! 

Mulla on tämä työreissu, jää viikon treenit tekemättä. Otan sitten ensi viikolla kurinpalautuksen!
-> Kuntopiirin voi tehdä reissussakin, oman kehon painolla tehtävät harjoitukset onnistuvat hotellissa ilman välineitä. Hyödynnä uudet lenkkimaastot ja tee kauan haaveilemasi porrastreeni!

Sohva jää käyttämättä, kun siinä ei makaa kukaan. 
-> Hyvä niin, aktiivinen elämä tekee hyvää, lepohetki on ansaittu harjoituksen jälkeen. 

Viikonloppuna on kiva napostella ja laiskotella rankan viikon jälkeen.
-> Liikunta antaa enemmän virtaa kuin vie. Joten liikkeelle siitä! Venyttele, huolla kehoasi uuden raskaan viikon varalle. Ulkoile metsässä, saat uutta virtaa.

Harrastavan lapsen kyyditykset.
-> Käytä odotteluaika hyödyksi, käy kävelyllä tai suunnittele seuraavien treenien aikataulut. 

Olo tuntuu vähän flussaiselta..
-> Rauhallinen ulkoilu tekee hyvää, raskas treeni jätetään välistä. Muista levon ja ravinnon merkitys.

Hyvä kirja kesken, luen ensin tämän luvun (ja sitä seuraavat viisi)..
-> Lukeminen kannattaa aina, mutta lue vain yksi luku ja lähde sitten liikkeelle!

Puutarha kaipaa kunnostamista/Lumityöt tekijäänsä
-> Loistavaa hyötyliikuntaa. Ota askelmittari mukaan ja ota mukavat alkulämmöt ennen varsinaista työrupeamaa ja venyttele lopuksi kipeytyneet lihakset.

Ei ole rahaa ostaa kallista salikorttia/salivaatteita ja -varusteita..
->Kotijumppaaminen ei maksa mitään. Oman kehon painolla harjoittelu on sitä paitsi todella IN! Vanhat virttyneet t-paidat ja kalsarit vain päälle ja menoksi. Ei kun siis, pysy kotona. ;)

Mies/vaimo ei tykkää kun "asun" jumpalla/salilla/lenkkipolulla..
-> Suunnitelkaa yhteisen ajan,omien menojen ja ns. pakollisten menojen kalenteri. Näin saatte kummallekin omaa aikaa, yhteistä aikaa ja huomaat että miehellä/vaimolla on myös omat aikaavievät harrastuksensa. Tasapaino siis säilyy! 

Meillä kaikilla on omat tekosyymme olla liikkumatta säännöllisesti. Aloitetaan ja lopetetaan kymmeniä kertoja joku uusi harrastus tai viritellään vanha harrastus takaisin kuvioihin ja sitten kyllästytään yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Miksi näin?  

Mikä sinun syysi on lähteä jumpalle/salille/lenkille? Onko treenaamisesi tavoitteellista vai jotain sinne päin? Joudutko repimään itsesi irti sohvasta/jääkaapilta/kirjan äärestä/koneelta joka kerta kun olisi harjoituksen aika? Jos näin, on lajissa, ohjelmassa tai muissa vaikuttimissa jotain vialla. Omaa elämää tarkastelemalla syy varmasti löytyy. Hyvä valmentaja voi auttaa tässä pattitilanteessa ja pääset nauttimaan treenaamisesta enemmän kuin koskaan. 

Liikkumisen iloa!!! 

Mikäli pohdit missä meni vikaan kun jumppakärpänen ei jatkanutkaan puremistaan kahta viikkoa pidemmälle, tutustutaan ongelmaan yhdessä. Kunnostamo auttaa! 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Itsensä haastamista ja itsensä voittamista /Hanna




Pari viikkoa on mennyt treenien suhteen hieman matalaliitoa. Ja välillä on vähän ollut motivaatiokin jossakin reissussa, kun ei se minua ole hätyytellyt. Tämä viikko onkin sitten ollut ihan silkkaa voittokulkua treenistä toiseen – vaikka olin jo melkein sairastuakin välillä.

Maanantaina tapasin Anun kotisalillaan Iissä. Aamutreenit eivät oikein ole mun juttuni, mutta kyllähän se hyväksi muuttui kun kroppa heräsi ja lämpeni. Parasta ehkä koko treenissä oli huomata, että kun tarpeeksi yrittää, mikä tahansa on mahdollista. En olisi kyllä ihan heti uskonut jaksavani tehdä täysiä sarjoja maastavetoja 60 kilolla! Nälkä kasvaa syödessä,ja lupasin että kuukauden päästä nostan oman painoni. Hirveä kiire siis saada kiloja karistettua ;)

Tiistaina tein 12 tunnin työpäivän – normaalin toimistopäivän lisäksi oli vielä iltatöitäkin, joten maanantaille kaavailtu lepo tuli tässä.

Keskiviikkona askel oli kevyt lenkillä, ja ihan hyvän lenkin sainkin tehtyä. noin 8 kilsaa ja reilu tunti. Sykemittari oli päällä, mutta säädin hälytystä aavistuksen isommille lukemille, koska halusin testata missä se minun hyvän olon syke on. Se 140 on aavistuksen matala – kävellessä syke jää sinne 120-130 väliin, joskus jopa alle 120,  juostessa on vaikea päästä hyvään rytmiin hitaasti mennessä. Semmoinen leppoisa vauhti, jota jaksaisi ylläpitää loputtomiin on korkeampi kuin se 141 (joka siis laskennallisesta maksimisykkeestä 75%). Sitten kun mennään yli  150bpm olen selkeästi hengästynyt ja puhe menee katkonaiseksi.

Torstaiaamuna heräsin aivan järkyttävään kurkkukipuun. Hetken oloa kuulosteltuani päätin jäädä kotiin lepäilemään. Päivän aikana olo koheni, ja orastava tauti meni ohi. Väkisin tuli treenistä lepopäivä.

Perjantaina olin jo töissä, ja illalla ajoimme mummoloimaan. Tapasin illalla vanhoja kavereita, ja kyllähän oli ihana istua kaikessa rauhassa syömässä ja vaihtaa kuulumiset viinilasin ääressä. Sovimme siinä sitten kaverin kanssa että lähdetään yhdessä lauantaina lenkille – pitkälle sellaiselle. 

Kumpikaan meistä ei koskaan ikinä ollut juossut 15 kilometriä pidempään. Minun pisin lenkki koskaan on ollut joskus 7-8 vuotta sitten 15 kilometriä – viime kesänä hölkkäsin pisimmillään 14 km.  
Sovimme siis, että hitaasti ja rauhallisesti mennään kiertämään maisemareitti Kalajoen keskustasta Hiekkasärkille ja takaisin. Loppujen lopuksi trackeriin kertyikin huikeat 19 kilometriä! Jaksoin siis JUOSTA 19 kilsaa! Aivan mahtava fiilis! Jo toinen kerta tälle viikkoa kun ylitin itseni. Lenkistä 12 ensimmäistä kilometriä meni rennosti ja helposti, ja sen "normaalin" lenkin ylittävällä osuudella – eli viimeisillä 7 kilometrillä alkoi huomata pieniä kremppoja ja jumeja siellä täällä. Viimeiset 2 kilometriä oli silkkaa hampaiden kiristelyä, kun pohkeet oli jo niin jumissa ja kipeät, että tuntui että ne räjähtää hetkellä millä hyvänsä. Nilkkaankin sattui. Mutta sinnillä pätkytin loppuun saakka – viimeiset puoli kilometriä kävelin, että sain pohkeita sen verran auki että saa venyteltyä.

Mitä teen ensi kerralla toisin, kun lähden noin pitkälle lenkille?

Tankkaan edelliset pari päivää kunnolla nestettä ja hiiilareita. Nyt takana oli yksi matkustuspäivä ja yksi lepopäivä jolloin en syönyt juuri mitään. Ja silti meno tuntui rennolta ja hyvältä sen 15 kilometriä. Ensi kerralla otan juomapulloon laimeaa urheilujuomaa laimean pirkka-mehun sijaan – suolan puutekin saattoi jumia pohkeet. 

Lauantain lenkin speksit: 19.1km; 2:25h; 7:36min/km; HrAvg 149 (Max 164). Ihan mahtavaa! 
Syke toki oli ehkä korkeahko PK-lenkiksi, mutta koska meno tuntui koko ajan hyvältä ja puhe kulki, en olisi siitä niin kamalan huolissani. En usko että pohkeet olisi kestäneet yhtään hitaampaa vauhtia – nyt juoksu oli kuitenkin semmoista eteenpäin vievää ja rentoa. Usein, jos liian paljon niitä sykkeitä tuijotan, menee juoksemisesta se rentous enkä pääse hyvään rytmiin en sitten millään.

Tänään sunnuntaina kävin kevyen palauttavan kävelylenkin ja tein vielä kehonhuoltoharjoituksen ja venyttelin kunnolla. Pelkäsin, että lauantain pohjejumitukset jää päälle, mutta ne ovat vain muisto enää. Kunnon neste- ja energiatankkaus illalla ja seuraavana päivänä varmaan auttaa asiaan. Tosin ensi kerralla huolehdin ne kuntoon jo ennen lenkkiä. Tuon pituista lenkkiä en toista kertaa lähde ihan ex-tempore vetämään ;)

Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa! Tälle viikkoa kaksi ihan superhyvää treeniä, joita kumpaakaan en olisi uskonut vielä kuukausi sitten tekeväni. Jos joku olisi minulle joulun aikaan sanonut, että helmikuussa nostat 60 kiloa rautaa, olisin varmaan nauranut sen jonkun suohon. Jos joku olisi joulun aikaan sanonut, että juoksen kotikulmilla Särkkäin lenkin  - siis sen lenkin mitä nuorempana käytiin pyörällä polkemassa ja se oli kamalan pitkä – olisin nauranut sen jonkun juoksuhiekkaan. Vaan niinpä tuli tehtyä molemmat! Ja vielä samalla viikolla! Tästä saa boostia harjoitteluun pitkäksi aikaa.  
 Tällä hetkellä tuntuu että mikä tahansa on mahdollista!

motivation-monday-jan-27
 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Jos ei mahdu treenihousuihin..?

..pitääkö silloin treenata ilman housuja? Onko koot pienentyneet vai minä vain turhan iso niihin?
Tilasin kolmet treenihousut ja kokotaulukkoa tiirailemalla päädyin kokoon S. Se oli viRrrrhe! Ei mahtunut SixDeucet kuin viereen. Gazozin pöksyt sain ahdettua päälleni vaan ei niissä kestä päästää mahaa valloilleen saati sitten kyykätä!

Tästä syystä voisi lannistua ja vetää pullaa huiviin litran taikinan verran.  Mä huomasin kuitenki aika nopeasti että onpa valtavan motivoitunut olo! Vaatekaapissani on nyt kolmet ihanat treenipökät odottelemassa kinkun sulamista!

Tällä salilla ei tosiaan vaatteilla koreilla.  Saa treenata vaikka ilman pöksyjä tai viime vuoden malliston pökillä!  

torstai 19. helmikuuta 2015

Kohti seikkailua viikko 7- löhöilyä ja varustelua/Hanna

Viime viikko meni melkolailla pipariksi treenien suhteen. Tässäpä kootut selitykset miksi noudatin tai jätin noudattamatta viikko-ohjelmaani...

Maanantai: Lepo
Kävin Anun luona Iissä rääkättävänä. Tällä kertaa rääkkiin kuului ne hierontaputket vai mikä sen foamiputken nimi nyt onkaan. Ja lacrosse-pallo. Olipas Hanna jumissa, mutta onneksi opastettuna sain pahimpia auki, ja opin myös kuinka sillä putkella rullaillaan. Meiltä löytyy kotoakin sellainen putki, joten pitää ottaa tuollainen rullailu viikko-ohjelmaan.

Mutta se PALLO! Miten niin pieni pallo voi aiheuttaa niin suurta tuskaa ja samalla olla melkein nautinnollisempaa kuin....no...kyllä te tiedätte ;)

Illalla kävin ilmoittautumassa NUTSKarhunkierrokselle. 31 kilometriä pitäisi toukokuussa jaksaa juosta kohtuu haastavassa maastossa...7 tuntia aikaa, joten enköhän minä siitä selviä. Vaikka kontaten! 

Tiistai: PK-lenkki 60 min
Tiistain lenkki sisältää myös muutamia mäkivetoja/spurtteja – sitä saa mitä tilaa, Anulle vähän vinkkasin, että olisi kiva päästä juostessakin pois sieltä mukavuusalueelta. Aloitin varsin maltillisesti nämä mäkivedot ihan vain juoksemalla alikulkutunneleiden mäet ylös. Vaikka olipas siinäkin – varsinkin kun oli niin tolkuttoman liukasta. Eli lenkkiin toi myös oman lisämausteensa liukkaus ja kova tuuli. 

Meno tuntui niin rennolta ja helpolta kuin se vain voi tuntua kun joka askeleella pitää varoa, mutta silti oli hankaluuksia pitää sykkeet aisoissa. Loppujen lopuksi keskisyke oli muutaman lyönnin "liian korkea". Vai oliko, jos meno tuntui muuten hyvältä? Olen hyvää vauhtia kehittämässä stressin noista sykkeistä. Tekisi mieli välillä vaikka laittaa mittarin hälytin off-asentoon ja mennä fiilispohjalta ja katsoa missä se hyvän olon keskisyke on.
Speksit tiistain lenkistä: 6,5km/51min 7:51min/km HrAvg 143 (Max 173). 

Keskiviikko:Yhdistelmäharjoitus juoksua ja hiihtoa (lue: lepo)
Oli niin kertakaikkiaan veto pois keskiviikkona, että päätin että parempi levätä kuin lähteä repimään ladulle tai lenkkipolulle. Karmea keli, ja fysioterapeutin käsittely vielä vahvistivat tätä tunnetta. Paleli ja väsytti. Luulen, että oli ihan hyvä veto jäädä teekupin kanssa sohvan nurkkaan, torstaina oli pitkästä aikaa oikeasti levännyt olo.

Torstai: Palauttava harjoitus (lue: PK-lenkki)
Korvasin keskiviikon yhdistelmälenkin reilun tunnin juoksulenkillä (9,0km; 1:12h; 7:56min/km; HrAvg 142 (Max 158)), koska fysioterapeuttini kielsi minua hiihtämästä ennen kuin tiedetään mikä olkapäätäni vaivaa. Pieni vastoinkäyminen, mutta eteenpäin mennään.
Ja olihan mahtava lenkki! Kiitos näiden ihanuuksien, joiden hankitaa olen arponut ja vetkuttanut nähtävästi aivan liian pitkään:

 

Kuvassa uuden uutukaiset Haglöfs Gram Spike Q GT nastalenkkarit. Ei muuten lipsunut juostessa yhtään! Ihan mahtavaa juosta, kun ei tarvitse pelätä liukastumista. Nappiostos, vaikka hinta kyllä vähän kirpaisikin. Perustelin ostoksen itselleni sillä, että pääsee näillä pääkallokeleilläkin lenkille. Ja että nämähän menee useamman talven. Voisin hehkuttaa näitä aivan loputtomiin, mutta jätän sen tältä erää. 

Olen kuolannut noita Haglöfsejä ja/tai Salomonin Spikecrosseja oikeastaan joka kerta kun olen urheiluliikkeessä käynyt. Valinta oli helppo, Haglöfsit tarttuivat matkaan, koska Spikecrosseja ei ollut enää kokoja... Näissä on "rouheammat" nastat, joten ainakin näillä jäätikkökeleillä ovat varmasti paremmat. Tiedä sitten "normaalilla" talvikelillä, ovatko vähän raskaammat kuin spikecrossit. Lenkkarit on kuin autot: pitäisi päästä kunnolla koeajamaan ennen ostopäätöstä. Ei se kaupan käytävillä hipsuttelu anna oikeaa kuvaa kengästä.

Viikonloppu:
Lepäilin. Ja kävin pojan kanssa Rovaniemellä koripalloturnauksessa. Ja lepäilin lisää. Ihan veto pois. Taustalla hormonaaliset syyt, eli menkat sopivasti alkoi siellä reissussa. Varmaan se keskiviikonkin väsy-palelu-laiskotus johtui "kuun asennosta". Ei ole ensimmäinen kerta kun epäilen olevani tulossa kipeäksi, ja sitten olo helpottaa parin päivän päästä kun kuukautiset alkavat. 

Tätä koostaessa on kohta viikko 8:kin jo pulkassa, ja päivä on mennyt viltin mutkassa teemukin kanssa kirjaa lukien. Mutta tämän viikon pohdintoja enemmän sitten ensi viikolla!




 

Viikko 7/Anu

Tällä viikolla ei painonpudottamisella hurrata. Ihan päinvastoin!  Paino on hiippaillut takaisin ns.normaaliin 66kg:n. Ei oo reilua ei!

Ruokavalio on pysynyt ennallaan ja liikuntaa on tullut säännöllisesti.
To Salitreenit ja kävely
Pe Lepo
La Kevyt salitreeni
Su Kävely 50min ja hieronta
Ma kävely 48min
Ti Kuntopiiriä oman kehon painolla
Ke Kahvakuulatreenit

Ehkäpä rintarangan jumitustila kerää nestettä ja siksi paino on noussut. Liikunta ja hieronta tekee myös oman osansa. Eilen oli kyllä pieniä herkkuhimoja, joita tyydytin parilla omaleipomalla korvapuustilla.

Tänä aamuna teki mieli heittää vaaka ulos. Sen verran kiukutti!  Hetken kuluttua siitä olin jo rauhallinen ja päätin ottaa rennosti lukeman suhteen. Jos kävis vaan kerran kuukaudessa vaakalla?  Lähtis ehkä tää pahin vaakastressi pois.

Eihän paino ole kuin lukema, eikä se ole edes mikään valtava tai yleistä terveydentilaa vaarantava!   Mitat ovat edellisen mittauksen kaltaisia.  Olo on paljon reippaampi ja urheilullisempi kuin uuden vuoden päivänä.

Kehoni on linnani ja kohtelen sitä kunnioituksella. Hyvällä mielellä eteenpäin. Unta ja hyvää ruokaa.  Huomenna ansaittu lepopäivä!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Viikko6/ Piia

Kuudes viikko oli ja meni, hirveästi hommaa ja silti välillä tuntui että mitään ei saa aikaseksi. Viikko sitten viikonloppuna sain hetken huilin arjesta kun ystäväni olivat järkänneet minulle mukavan illallisen synttäreitteni kunniaksi. Oli pöperöä toisen perään ja vähän herkku jälkkäriäkin. Ja kyllä...myös muutama lasi alkoholipitoista juomaa.
Ilta oli hauska ja seuraavanakaan päivänä ei kaduttanu,ei ollu tukka kipeänä. Silloin saikin sitten kahvittaa ja kakuttaa sukulaisia ja muita jotka kylään eksyivät. Olin tehnyt kaiken varalta kakun, kokeilumielessä täysin gluteenittoman ja maidottoman. Ihan hyvää oli, pitihän sitä palanen maistaa niin tiesi mitä vieraille tarjosi.





Sain lahjaksi mm. ompelukoneen. Olenko nyt virallisesti vanha?


Treeneistä oon pitäny kiinni vaikka tällä viikolla ei ois hirveästi huvittanu, kun kiirettä ollu muutenki. Kotitreeniä edelleen 3 kertaa/ viikko. Ja lisäksi tietenki taiji. Ehkä vähän löysemmin oon ottanu ku väsymys on painanut. Liekköhän on väsyttänyt myös sen takia kun en ole ehtinyt ulkoilla tällä viikolla, vasta kun tänään. Semmoisen 45min reippaan lenkin kävin kävelemässä.
Mutta tämä taas korjataan tulevalla viikolla kun aikaakin on vähän enemmän! :)

Myös syömiset on vähä kärsiny. "Oikeaa ruokaa" ei oo välttämättä tullu syötyä päivässä ku yhden kerran, välipaloilla pötkitty sitte menemään.. Mutta nooh, nyt taas sitte vähä paremmin tästä ens viikkoon. :D

Tänä viikonloppuna ohjelmistoon on kuulunut elokuvissa käyntiä (Fifty Shades Of Grey) ja mummulassa vierailua. Olin aivan unohtanut että tänään on laskiaissunnuntai, kunnes näin kahvipöydässä herkullisia mummun tekemiä laskiaispullia. Annoin itselleni sitten luvan syödä yhden pienen, ja hyväähän se oli. Nyt on seki hoidettu sitte tälle vuodelle. :D

Nyt vaan toivotaan että ens viikolla aurinko paistaa niin virtaa ja puhtia on enemmän, ja ulkoilua ei voi vastustaa!

Tänään oikeaa ruokaa, pottuja ja jauhelihakastiketta! Ja kosolti salaattia.




perjantai 13. helmikuuta 2015

Viikko6/Anu

Toiminnantäyteinen viikko takana.  Viikonloppuna tehtiin reissu Jyväskylään Oriflame Passion — tapahtumaan. Se toi edustajan työhön lisää intoa ja motivaatiota.  Toki siellä sai motivaatiota muuhunkin elämään.  Puhujina olivat Henkka Hyppönen aiheena Pelon hinta, Saimi Hoyer aiheesta itseluottamus ja oman elämän hallinta. Lisäksi puhumaan oli "päästetty " Duudsonien HP ja Jarppi. Jokaisella esiintyjällä oli omat vahvuutensa ja tarinansa. Silti kaikki olivat kuin yhteisestä sopimuksesta vahvasti sitä mieltä,että elämässä on oltava rohkeutta ja sopivasti hulluutta JA ennen kaikkea INTOHIMOA siihen mitä tekee. Olkoon se sitten vaikka hiihtäminen tai tv-ura.

Esitykset oli ladattu vahvalla tunnelatauksella. Kyyneleet olivat  silmissä erityisesti Saimin esityksen jälkeen. Hyvät esiintyjät lataavat yleisön täyteen jännitystä ja tunnetta. "Tätä voisi kuunnella vaikka koko päivän! "

Vahva usko itseensä ja tekemiseen auttaa toki pitkälle. Sen lisäksi on tehtävä oikeita asioita ja oltava tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa.  Silti saattaa mennä pitkiä aikoja, että jotain tapahtuu. Ja kun tapahtuu ei sekään välttämättä paras ja oikea vaihtoehto. Suunnitelman mukaisesti ja tarvittaessa suunnitelmia muuttaen pääsee tavoitteeseen.  Ihan niinkuin treenaamista ja kiinteytymisprojektiakin ajatellen.  Jos ei yksi asia toimi, kokeile vaihtaa yksi asia kerrallaan ja jos ei toimi niin kokeile vaihtaa taas. Ihan hetkessä muutokset eivät välttämättä toimi,  joten malta odottaa! 

Uusi treeniohjelma ja viikkokalenteri on  alkanut. Kuntopiiriä oman kehon painolla ja salilla perusvoimaa yhdistelemällä on tällä viikolla treenattu. Oikein mukavaa!  Hieman yritti mennä nenä tukkoon ja pelkäsin flunssan iskevän. Latasin vähän isommat hiilariannokset ja treenasin, ja yllättäen oireet olivat poissa.

Nyt hengähtämään viikonlopuksi ja ensi viikolla jatkan työn touhussa. On se vaan kivaa tuo työnteko!  Yrittäjän vapaus ja vastuu! 

lauantai 7. helmikuuta 2015

Niitä näitä/Saija

Muutama viikko on vierähtänyt ja matka kohti unelmakroppaa etenee hieman takkuisesti tällä hetkellä. Pitkien työpäivien jälkeen itsensä ovesta ulos saaminen on minulle välillä ihan mahdotonta eikä ruokaakaan jaksaviitsihuvita laittaa... Koutsi heiluttelikin virtuaaliruoskaansa kommentoiden että vähän etukäteissuunnittelua ruuan suhteen ja varttikin ulkona kävelyä on eteenpäin. Tästä viisastuneena kokkailen maanantain eväitä jo tänään. Treenejä on ollut määrällisesti vähemmän kuin ohjelmassa mutta laadullisesti ne ovat olleet hyviä ja stressiä en aio asiasta ottaa.



Jaksamista on myös välillä haitannut liian vähäiseksi jääneet yöunet. Vurotyö vaatii veronsa ja unirytmin kääntäminen ei onnistu enää niin helposti kuin 10 vuotta sitten. Nukahtamisongelmista olen onneksi päässyt eroon ja nukahdan melkein saman tien kun pää on tyynyssä.


Hieman yllättäen olen hullaantunut uudelleen nuoruudenrakkauteeni: hiihtämiseen. Moneen vuoteen en ole käynyt ladulla kuin kerranpari ja nyt sitten odotin jo marraskuussa kieli pitkällä lunta uusia luistelusuksia hipelöiden... ja tänään ruokakauppaan mennessä päätin käväistä ihan äkkiä TopSportissa vilkaisemassa minkälaisessa alennuksessa pertsan suksia on ja tuntia myöhemmin visani kirkui korvia vihloen. Minkäs teet kun sukset hyppää syliin ja kertoo ääni väristen etteivät ole koskaan nähneet päivänvaloa saatikka lunta... Ennen kauppareissua kävin hiihtelemässä vapaata ja suksikaupoista innostuneena voitelin vanhat pertsat ja käväisin ladulla uudelleen. Se vaan on niin ihanaa! Ainakaan hiihtämään minua ei kauheasti tarvitse houkutella!


Kohti ensiviikkoa positiivisemmin mielin!






Hiekkalinnoja rakentamassa /Hanna

Kuvittele, että olet töissä hiekkalinnatehtaalla. Tehtävänä on rakentaa hiekkalinnoja. Rakennat mielestäsi hienon hiekkalinnan, ja isot pojat tulee katsomaan millaisen olet saanut aikaan. Aikansa nälvittyään linnan puutteita he potkivat sen alas ja käskevät tehdä uudestaan. TAI vaihtoehtoisesti: isot pojat tulevat katsomaan millaisen linnan olet saanut aikaan. Aikansa tutkittuaan linnaa, he tekevät pari ehdotusta, ja auttavat sinua rakentamaan vielä hienomman linnan.

Lähde: Freewallpaper4me


Vaihdoin viime vuoden kesäkuussa työpaikkaa. Kuluneen seitsemän kuukauden aikana on pudonnut painoa vajaa 8 kiloa. Ei, se ei johdu siitä että en uudessa työssäni ehdi syömään. Se johtuu siitä, että minulla on ollut aikaa, motivaatiota ja ennenkaikkea henkisiä voimavaroja keskittyä itseeni. Edellinen työpaikka oli henkisesti kuormittava, ja vaikka nautinkin työstäni, työyhteisö oli niin sairas, että se söi voimavaroja myös vapaa-ajalla. Jopa niin paljon, että siinä oli välillä parisuhdekin koetuksella. Ja omaan hyvinvointiin panostaminen ei valitettavasti ollut päällimmäisenä mielessä – eikä olisi kyllä ollut voimavaroja sitä tehdäkään. Vai olisinko ehkä jaksanut jatkuvan epävarmuuden, jos olisin ollut 10 kiloa kevyempi? Tuskin. Miksi ajauduin tilaan, jossa minulla on toista kymmentä kiloa ylipainoa? Olen kuitenkin liikkunut aina kohtalaisen paljon ja rakastan ulkoilua. Syy henkiseen (ja fyysiseen) huonovointisuuteen oli jatkuva stressi ja epävarmuus tulevaisuudesta. Rakensin hiekkalinnoja 7 vuotta, ja jouduin jatkuvasti pelkäämään tuleeko joku potkimaan sen matalaksi. Onneksi löysin unelmaduunin, ja sain sen!

Vaihdettuani työpaikkaa olen voinut henkisesti paljon paremmin, ja on ollut voimia ja aikaa myös keskittyä itseen, vaikka kiirettä ja pitkiä päiviä välillä töissä onkin. Vaikka välillä tuntuu että ei millään ehdi tehdä kaikkea ja stressitasotkin nousevat, on huomattavasti mukavampaa rakentaa hiekkalinnaa, kun tietää että (työ)kaverit auttavat rakentamaan aina vain hienompia linnoja. 

Omaan itseen keskittymisen tulokset alkavat näkyä jo ulkoisessa olemuksessakin. Kyllä se 8 kilon pudotus näkyy tässä varressa. Ja monesti peilistä katsoessa yllätyn kuinka pieni olen, vaikka onhan tässä vielä tekemistä että pääsee normaalipainoiseksi. Tekeekö se minut vielä onnellisemmaksi? Hyvä kysymys. Katsotaan sitten kun se tavoite on saavutettu. 

Kaapin perälle on hautautunut vaatteita "joita pidän sitten joskus kun laihdun". Osa niistä vaatteista on nyt isoja. Osaa olen käyttänyt kyllä, mutta ne ovat näyttäneet makkarankuorilta päälläni. Ei näytä enää. Alkaa olemaan kroppa siinä kuosissa, että kokoa teltta olevat vaatteet voisi vaikka antaa eteenpäin. Yhdet farkut siellä on kaapin perällä olleet sellaiset, että olen joka kerta niitä katsoessani miettinyt että annan ne pois. Ei ne tule ikinä mahtumaan enää. Eilen kuitenkin kokeilin niitä ennen lopullista tuomiota. Täytyy ottaa ne käyttöön nyt kun ne vielä pysyy jalassa! Siinä rajoilla on, että ovatko jo liian isot – ilman vyötä ei voi pitää kun putoavat.

Hiekkalinnavertausta voi käyttää kaikilla elämän alueilla: 
- Kun elää hyvässä parisuhteessa, molemmat rakentavat linnaa yhdessä, eikä toinen tule potkimaan aikaansaannostasi tilaisuuden tullen matalaksi. 
- Kun aloittaa tavoitteellisen treenaamisen, ilman kunnon perustuksia (eli peruskuntoa) ei tule hienoja linnoja (eli tuloksia).

Luulen, että kaikilla meistä on omat "isot pojat" jotka potkivat rakentamamme hiekkalinnat matalaksi. Kun voi itse hyvin, ja tietää omat voimavaransa, uskaltaa sanoa että ei saa koskea mun linnaan!

Kun voi itse hyvin, jaksaa myös aloittaa alusta silloin kun tulee rakennettua se linna liian lähelle vesirajaa, ja aalto pyyhkäisee rakentamasi linnan mereen. Kun voi itse hyvin, osaa ottaa vastoinkäymiset haasteena, ja rakentaa vielä upeamman hiekkalinnan riittävän kauas vesirajasta. Bikineissä.