lauantai 7. helmikuuta 2015

Hiekkalinnoja rakentamassa /Hanna

Kuvittele, että olet töissä hiekkalinnatehtaalla. Tehtävänä on rakentaa hiekkalinnoja. Rakennat mielestäsi hienon hiekkalinnan, ja isot pojat tulee katsomaan millaisen olet saanut aikaan. Aikansa nälvittyään linnan puutteita he potkivat sen alas ja käskevät tehdä uudestaan. TAI vaihtoehtoisesti: isot pojat tulevat katsomaan millaisen linnan olet saanut aikaan. Aikansa tutkittuaan linnaa, he tekevät pari ehdotusta, ja auttavat sinua rakentamaan vielä hienomman linnan.

Lähde: Freewallpaper4me


Vaihdoin viime vuoden kesäkuussa työpaikkaa. Kuluneen seitsemän kuukauden aikana on pudonnut painoa vajaa 8 kiloa. Ei, se ei johdu siitä että en uudessa työssäni ehdi syömään. Se johtuu siitä, että minulla on ollut aikaa, motivaatiota ja ennenkaikkea henkisiä voimavaroja keskittyä itseeni. Edellinen työpaikka oli henkisesti kuormittava, ja vaikka nautinkin työstäni, työyhteisö oli niin sairas, että se söi voimavaroja myös vapaa-ajalla. Jopa niin paljon, että siinä oli välillä parisuhdekin koetuksella. Ja omaan hyvinvointiin panostaminen ei valitettavasti ollut päällimmäisenä mielessä – eikä olisi kyllä ollut voimavaroja sitä tehdäkään. Vai olisinko ehkä jaksanut jatkuvan epävarmuuden, jos olisin ollut 10 kiloa kevyempi? Tuskin. Miksi ajauduin tilaan, jossa minulla on toista kymmentä kiloa ylipainoa? Olen kuitenkin liikkunut aina kohtalaisen paljon ja rakastan ulkoilua. Syy henkiseen (ja fyysiseen) huonovointisuuteen oli jatkuva stressi ja epävarmuus tulevaisuudesta. Rakensin hiekkalinnoja 7 vuotta, ja jouduin jatkuvasti pelkäämään tuleeko joku potkimaan sen matalaksi. Onneksi löysin unelmaduunin, ja sain sen!

Vaihdettuani työpaikkaa olen voinut henkisesti paljon paremmin, ja on ollut voimia ja aikaa myös keskittyä itseen, vaikka kiirettä ja pitkiä päiviä välillä töissä onkin. Vaikka välillä tuntuu että ei millään ehdi tehdä kaikkea ja stressitasotkin nousevat, on huomattavasti mukavampaa rakentaa hiekkalinnaa, kun tietää että (työ)kaverit auttavat rakentamaan aina vain hienompia linnoja. 

Omaan itseen keskittymisen tulokset alkavat näkyä jo ulkoisessa olemuksessakin. Kyllä se 8 kilon pudotus näkyy tässä varressa. Ja monesti peilistä katsoessa yllätyn kuinka pieni olen, vaikka onhan tässä vielä tekemistä että pääsee normaalipainoiseksi. Tekeekö se minut vielä onnellisemmaksi? Hyvä kysymys. Katsotaan sitten kun se tavoite on saavutettu. 

Kaapin perälle on hautautunut vaatteita "joita pidän sitten joskus kun laihdun". Osa niistä vaatteista on nyt isoja. Osaa olen käyttänyt kyllä, mutta ne ovat näyttäneet makkarankuorilta päälläni. Ei näytä enää. Alkaa olemaan kroppa siinä kuosissa, että kokoa teltta olevat vaatteet voisi vaikka antaa eteenpäin. Yhdet farkut siellä on kaapin perällä olleet sellaiset, että olen joka kerta niitä katsoessani miettinyt että annan ne pois. Ei ne tule ikinä mahtumaan enää. Eilen kuitenkin kokeilin niitä ennen lopullista tuomiota. Täytyy ottaa ne käyttöön nyt kun ne vielä pysyy jalassa! Siinä rajoilla on, että ovatko jo liian isot – ilman vyötä ei voi pitää kun putoavat.

Hiekkalinnavertausta voi käyttää kaikilla elämän alueilla: 
- Kun elää hyvässä parisuhteessa, molemmat rakentavat linnaa yhdessä, eikä toinen tule potkimaan aikaansaannostasi tilaisuuden tullen matalaksi. 
- Kun aloittaa tavoitteellisen treenaamisen, ilman kunnon perustuksia (eli peruskuntoa) ei tule hienoja linnoja (eli tuloksia).

Luulen, että kaikilla meistä on omat "isot pojat" jotka potkivat rakentamamme hiekkalinnat matalaksi. Kun voi itse hyvin, ja tietää omat voimavaransa, uskaltaa sanoa että ei saa koskea mun linnaan!

Kun voi itse hyvin, jaksaa myös aloittaa alusta silloin kun tulee rakennettua se linna liian lähelle vesirajaa, ja aalto pyyhkäisee rakentamasi linnan mereen. Kun voi itse hyvin, osaa ottaa vastoinkäymiset haasteena, ja rakentaa vielä upeamman hiekkalinnan riittävän kauas vesirajasta. Bikineissä.

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!