maanantai 2. helmikuuta 2015

Tekosyistä tekoihin - Kohti Seikkailua 4 /Hanna

Viikko alkoi migreenistä toipumalla. Kun kiskoo triptaania kaksin käsin, on parempi pysyä peiton alla. Tiistain lepäsin vielä kotona - ensimmäinen päivä sitten edellisen torstain ilman lääkkeitä. Päiväunien jälkeen kuitenkin alkoi tuntua, että PAKKO päästä ulos!


Siispä lämpimästi vaatetta päälle ja menoksi. Saman tien kun pihasta pääsin, alkoi tuntua, että voi kai sitä vähän hölkätäkin. Päätin mennä metsään "niin pysyy vauhti kurissa"...No pysyihän se, edellisenä yönä oli tullut lunta, ja polut oli melko pehmeitä. Mutta aina kun oli edes jotain uran tapaista jo tallattuna, hölkkäsin hissuksiin eteenpäin. Tallasimpa yhden pätkän käytännössä umpihankeenkin – tosin tämä meni kävelyksi. Fiilis oli koko ajan todella hyvä ja rento, vaikka sykkeet nousi melko korkeiksi vauhtiin ja olotilaan nähden. Oli vaikeuksia pitää ne siellä alle 75% maksimista. Varmasti tuolla jäätävällä migreenikohtauksella on vaikutusta. Rantapolku olikin sitten ihan kunnon jäistä baanaa vaikka kuinka pitkästi, ja hölkkäilin sitä niin pitkälle kun sitä kohtuudella riitti. Tässä vaiheessa olin ollut tunnin verran liikkeellä, joten päätin että tämä riittää ja hölkätä hipsutin teitä pitkin kotiin. Lenkin kokonaispituus 7,5km, kesto 1h15min ja keskisyke 139bpm (74% maksimista). Ekat 5km menin poluilla, ja vauhti jäi alle 6km/h (yli 10min/km), viimeiset 2,5km juoksin tietä pitkin, ja vauhtia oli jo reilu 7km/h (8.14min/km).

Keskiviikon pitkä juoksu-hiihto-juoksu -yhdistelmälenkki muuttui  juoksulenkiksi, koska suksisauvat olivat hukassa (eli jääneet mökille).  

Olisi NIIN paljon tehnyt mieli pistää vähän vauhtia, mutta sitkeästi nakutin sitä perusvauhtia. Onneksi sain virtuaalilenkkikaverin ystävästä, jonka kanssa rupattelin puhelimessa melkein koko matkan. Onni on kunnon handsfree – pitää alkaa hoitaa sosiaalisia suhteita lenkillä jatkossakin, niin mukava oli juosta pätkyttää ja juoruta kaikessa rauhassa puhelimessa. Matkaa kertyi 8,5km, ja aikaa kului 1h15min (8,40min/km), HRAvg 141 (75%) (HRmax 163 ylämäkispurtista). Olisi tehnyt mieli käydä pidempäänkin, mutta puolison ollessa reissussa pitää joutua jo kahdeksaksi kotiin laittamaan jälkikasvulle iltapalaa.
Lasten syödessä iltapalaa ja ollessa iltatoimilla venyttelin oikein huolella ja antaumuksella yhteensä puoli tuntia. Minulle pitkä aika venytellä Tekipä hyvää! 

Torstaina kävin Anun luona kuulemassa tuomion ruokavaliostani. Kovasti hän kehui kirjaamistapaani Moitteen sanaa löytyi "vain" aamu- välipaloista. Tai itseasiassa niiden puutteesta.
En saa aamulla heti herättyäni syötyä, joten päätin syödä aamiaisen töissä aamukahvilla. Toimii! Paljon paremmin jaksaa sinne lounaaseen saakka kun on puurot massussa, kuin pelkän kahvin ja veden voimalla! Seuraava askelkin on jo otettu: jääkaapissa on rahkaa välipalaevääksi töihin.

Treeniohjelmassa torstaina olisi ollut palauttava harjoitus ja kehonhuolto. Sopivasti siinä päivän treeniä pohtiessa (eli juoksu- ja seikkailu-urheilublogeja lueskellessa) meni lenkille lähtöaika ohi lasten mentyä nukkumattia odottelemaan (tekosyy) Välttelin sitä treeniä kun ei millään olisi viitsi...eikun jaksanut... Joku oli sopivasti jättänyt avonaisen karkkipussinkin sohvalle...
Muutaman karkin jälkeen alkoi tuntua että nyt on pakko pistää läskit liikkeelle. 

Jumppakamppeet niskaan ja kahvakuula heilumaan - olihan edellisestä lihaskuntotreenistä jo viikko! Puolen tunnin "pikatreeni": kaksi kierrosta kuntopiiriä kahvakuulan kanssa.

Treenin kesto 30 min, 16 ja 6 kilon kuulilla (8 ja 12 kiloiset olisi ehkä olleet paremmat, mutta ne taitaa olla mökillä – pitää tuoda pois).

Perjantai-iltana ajettiin perheen kanssa mökille, ja lunta oli vaihteeksi tullut se parikymmentä senttiä. Sen verran urakoitiin että saatiin auto ja peräkärry pois tien varresta.
Lauantaina tehtiin lisää lumitöitä – saatiin kuin saatiinkin peräkärry ja auto pihaan saakka. Lumitöitä tehdessä keskisyke oli 121bpm, ja kesto 1h20min. Ihan hyvä PK-treeni siis sekin. Ja kuormitti tasaisesti koko kroppaa. Päivän lihaskuntoharjoituksin tuli sitten siinä samalla tehtyä.

Sunnuntaina kävin juoksemassa viikon pitkän lenkin. Viikonlopun aikana tuli syötyä hyvin, joten energiavarastot oli täynnä. Alkutahkeuden jälkeen alkoi juoksu kulkea, ja maiseman ollessa monotoninen mustavalkoinen metsä,

vaivuin johonkin meditatiivisen kaltaiseen tilaan, kunnes yhtäkkiä huomasin olevani jo yli puolen välin. Sykkeet pysyi mukavasti aisoissa, aina ylämäkeen vähän nousi, mutta muuten siellä PK-alueen ylärajalla pysyin, vaikka vauhti oli siellä vähän alle 8min/km. Loppumatkasta alkoi sitten vähän vaikeampi osuus, ei niinkään kunnon puolesta, mutta keli! Kyllä siinä peltoaukealla lumituiskussa vastatuuleen puskiessani mietin välillä onko tässä järjen hiventäkään. Heti kun pääsin metsän suojiin, oli kuitenkin taas mukavaa.
Hieman arvoin tuota lenkille lähtöä pitkin aamupäivää – keli ei oikein houkutellut (tekosyy: tuulee ja sataa lunta, en mene), varustus oli vähän puutteellinen koska jonkun aivopierun seurauksena pesin mökillä olevat lämpökerraston ja urheilutopin ennen lenkille lähtöä (tekosyy: ei ole varusteita, en mene). Tämä kunnon varusteiden puute meinasi kaataa koko lenkkisuunnitelman. 

Päätin sitten kuitenkin pärjätä sillä mitä on: vanhat puuvillakalsarit, juoksuhousut, villasäärystimet ja parhaat saatavilla olevat sukat. Tilanteeseen nähden parhaat saatavilla olevat rintaliivit (on muuten älyttömän tärkeä juttu että juostessa on tukevat liivit!), tekninen toppi ja tekninen t-paita sekä collegepusero ja vanha tuulitakki, joka joskus muinoin piti tuulta ja vettä. Ei muuten pidä enää - se oli "ilo" todeta siinä kohden kun olin mahdollisimman kaukana kotoa. 


Tämä keräilyvarustus toimi muuten ihan hyvin, MUTTA: puuvillakalsarit on kylmät pidemmän päälle. 9 kilometrin kohdalla, kun olin jo tovin aikaa puskenut vastatuuleen, alkoi reidet olla jo jäässä – normaalisti minulla on juoksuhousujen alla tekniset kalsarit tai villakalsarit, eikä ole tullut kertaakaan noin kylmä, vaikka pakkasta on ollut enemmän. 11 kilsan kohdalla alkoi sattua toiseen polveen, koska se sai selkeästi kylmää. Nostin säärystimet polvien suojaksi, koska tuntui että nilkat kyllä pärjää ilman lämmikettäkin. Onneksi tuo kylmä alkoi ottaa vasta ihan loppumetreillä. Olisi varmaan pitänyt soittaa puoliso hakemaan jos aiemmin olisi alkanut palella. Niin, ja kun se takkikaan ei ihan niin hyvin pitänyt tuulta mitä ennen...

Lievistä vastoinkäymisistä huolimatta loistava lenkki! Kesto 1h35min, matka 12km, HRavg 139 (HRmax 156bpm ylämäkispurtin jälkeen). Kyllä tuolla Kainuun korvessa on leppoisa lenkkeillä, kun on vähän korkeuserojakin!

Lopuksi onkin hyvä koostaa kuukauden treenit:
Juoksua 8:32h (62km)/ numeron 2 alla on yhdistelmätreeni (kuntosali+uinti) sekä lumitöitä/ Numeron 1 alta löytyy luistelua.



Tästä on hyvä jatkaa!






2 kommenttia:

  1. Hienoa Hanna! Tällainen ylensyönyt sohvaperunakin alkoi jo miettimään jonkinlaista liikkumista kun niin kivasti kirjoittelit. Saisko sun pt:n yhteystiedot ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannalla pysyy kynä kädessä ja sormet laukkoo näppäimistöllä! Hannan PT: Anu Suotula/Kunnostamo anu.suotula at gmail.com

      Poista

Kommentoithan kiltisti!