sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Viikko 13 ! /Anu

Ma: Kahvakuulatreenit 60min sekä 30min kävely koiran kanssa.

Ti: Kuntopiiriä Ouluhallin uumenissa kehonpainolla ja käsipainoilla. Kuvattiin koutsin kanssa myös mun kävelyä, kun nilkka kipeytyy erityisesti silloin kun juoksen. Huolto-ohjeita mukaan ja kehut hyvästä treeniasenteesta.

Ke:Kahvakuulatreenit 60min kovalla teholla. Loppuvenyttelyn aikana testasin spagaattia ja kuului älytön poksahtava ääni.. Tuli hyvin aukinainen olo ja lämpö levisi nopeasti takareiden yläosaan. Vedin tunnin loppuun asti ja ajoin kotiin. Siellä annoin kylmähoitoa ja Perskindolia ulkoisesti takareisivammaan.

To: Kävely muuttui edellisen päivän ongelman vuoksi yläkroppatreeniksi. Jumppailin kotisalilla selkää, rintaa sekä käsivarsia.

Pe: Lepoa ja meno Helsinkiin. NLP -opinnoissa vierähti päivä mukavasti. Kurssikaverin kanssa menimme pariksi tunniksi Yrjönkadun uimahallin naisten vuorolle. Mikäpä ihanampaa kuin rentoutuminen löylyissä ja uiden muutama kierros.

La: NLP - harkkoja ja illalla kuminauhajumppaa yläkroppatreeniksi. Uni hävisi jonnekin ja valvoin katsellen Titanicia.

Su : Rento aamu. Aamupala rauhalliseen tahtiin nautiskellen. Huoneen luovutus ja kaupungin kiehtoviin turistikohteisiin tutustumaan. Eli kävelyä ilman karttoja reppu selässä suloisen sekavasti kierrellen. Päädyin Forumiin ja Stokkan Hullareille. Saaliina tussi ja paita! Nyt lentokentällä ja nousen kohta koneeseen.

Hyvä liikuntaviikko pikkudamagesta huolimatta. Kuntotestit osoittavat, että kestävyyskunto on parantunut hyvästä erittäin hyväksi!  PolarV800 lepotestitoiminto 34 》 44!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

3kk takana- Piia

Vähä huippua, puolet tästä meijän operaatiomatkasta on takanan ja vielä perempaa on että toinen puolet on vielä eessä!! :D
Nyt alkaa tuntumaan olo jo terveemmältä, vaikka nenäliina taskussa kuljenkin edelleen. Sitkeä on flunssa.. Mutta tästä sairastelusta huolimatta sain vähä lisäpotkua tähän hommaan kun huomasin että eihän tässä tosiaan eletä kuin vasta maaliskuun loppua! Juhannukseen on vielä piiiitkä tovi! Tässähän ehtii vielä vaikka ja mitä! :D
Mutta pakko myöntää että kun on kuukauden ollut harrastamatta mitään kovin liikunnallista, niin on ollut vähän häviäjä- fiilis, sellainen että "no tähän se aika nyt sitten meni". On turhauttanut ja paljon.

Noh, tällä viikolla kuitenkin olen jo parilla pikku kävelyllä käynyt ihanassa kevätilmassa. Ja töissä askeleita on kertynyt kyllä ihan kiitettävästi. Toissapäivänä vähän imuroin heti aamusella, ja siitä saadun lämmön pehmittämänä taivuin käsipainojen vaatehuoneesta kuuluvaan kutsuhuutoon. Pienesti sievästi vähän reenasin sitten käsiä, selkää ja vatsoja, ja ai että teki hyvää! Tuntu niiin hyvältä! :D Ihan pölijältä tuntuu olla näin innoissaan tuosta asiasta, mutta näin se vaan nyt on. :D 
N. 40min kestävän reenin aikana ei yskittäny tai niistättäny yhtään, mutta jälkeenpäin vähän yskiskelin. Mutta kyllä oli mukava polte seuraavana päivänä lihaksissa, ei paha mutta sellainen pieni että tunsi jotain tehneensä. :)

Siinä aamupala-ainekset menossa soosattavaksi. Punaherukoita,nam.
Oon myös miettiny vähän noita omia tavoitteitani, joita kirjasin ihan ensimmäiseen julkaisuumme.
"6-10kg painosta pois ja kroppa sellaiseksi ettei vaatteet ahista ja purista." Noh, aikalailla 6kg ollaan tultu jo alaspäin, nyt alkaa ilmeisesti se hiominen?
Olen huomannut ajattelevani omaa ihannepainoani ja kroppaani sellaiseksi, mitä se oli joku tovi ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen. Ja siitä on useampi vuosi jo. Silloin oli iso ahistus jääneistä raskauskiloista, ja diettasinkin ne pois useamman viikon kestävillä epäterveellisillä vissyvesi-kuijotus dieteillä. No kyllähän se paino putosikin yli 70kg:stä ja alle 60kg meni, olisinko 58kg painanut parhaimmillaan. Ja nyt kun kuvia katsoo niin olin kyllä aikas laiha silloin.. Mutta tila oli saavutettu pelkällä "syömättömyydellä" ja mitenkäs sitä ollaan jojoteltu painon kans tähänkin asti. :D

Nyt kun ajattelen, ihanne kroppani on sellainen joka näyttää terveeltä ja liikunnalliselta, ja jossa minulla itsevarma olo. Itseltään ei pidä vaatia liikoja, eikä todellakaan saa verrata itseään toisiin. Olen huomannut tekeväni myös sitä että vertaan itseäni joihinkin fitness-kisamammoihin, jotka ovat yhtä pitkiä -tai jopa pidempiä- kuin minä, ja painavat alle sen 60kg!! Pois tämä minusta! Mitä ihettä minä tämmöisellä vertailulla saavutan? En mitään muuta kuin epärealistisia mielikuvia omasta mahdollisesta ulkomuodostani. Olen huomannut sen että voin olla hoikka ja hyvässä kunnossa, vaikka puntarin lukema ei näytäkkään alle 60kg. Jotenkin se ei vaan tunnu mahdolliselta että minun pituudella ja luiden ja lihasten (mukaanlukien pakolliset naiseuden läskit :D) painolla vois päästä nuihin lukemiin. Vaikka nuorempana painoinkin alle 60kg, niin silloin minulla ei ollut lihasta nimeksikkään. Tämä on vaan ollut joku ihmeen päähänpinttymä minulla jo pitkään, ja vihdoin olen tajunnut sen.
Minulla oli yhdenlainen kroppa-kuntoon projekti myös toisen lapseni syntymän jälkeen, kun hän oli n. 2-vuotias. Eli reilu vuosi sitten. Iso rooli oli tällöin Anulla, hänen ohjeillaan, opastuksellaan ja tsempillään. Silloin pääsin hyvään kuntoon ja paino ei todellakaan mennyt alle 60kg:n. Olisiko painoa ollut ehkä 62-63kg? Tässä todistusaineistoa siltä ajalta:

Tammikuun loppu 2014

 Tuo aika oli sellaista jolloin aloin hankkimaan kroppaani lihasta ja Anulta sain älyttömän hyvät eväät ja ohjeet, jotka ovat mielessä edelleen.
 Vaikka päästinkin itseni viime vuoden vaihteiseen kuntoon (en käsitä miksi ja miten?? Järkyttävää miten kroppa ja paino voi vuodessa muuttua!) ja painon kipuamaan yli 73 kiloon, jonkinlainen lihaspohja on tainnut silti olla jemmassa kaiken muun alla. :D Tai ainakin olen kokenut asian niin että tämä on nyt ehkä vähän "helpompaa" kuin reilu vuosi sitten kun ei ollut mm. kuntosaliurheilusta minkäänlaista kokemusta..
En tietenkään kiellä iloitsevani vaakan numeroiden pienenemisestä, tottakai olen siitä iloinen ja tyytyväinen! Kun tiedän että saavutan parempaa oloa ja ulkomuotoa tällä hetkellä tekemällä töitä sen eteen, ja muutos tapahtuu pikkuhiljaa hiipien ja elämääni pysyvästi tavaksi jääden. Ja ennen kaikkea omilla ehdoillani. Ei kuukauden pikalaihdutuskuurilla. Mutta vielä on matkaa ylemmän kuvan- ja vuoden takaisen kaltaiseen kuntoon.

Maaliskuun loppu 2015, kk kestävän flunssan jälkeiset kuvat.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Viikko 11 ja 12?/ Piia

Kyllähän sitä on viikoissa ja päivissä ihan sekaisin... On se tuo työ vaan sellaista että sekoittaa näin alkuun tätä "arkea" johon on ehtinyt muutaman vuoden kotona olon aikana tottua. :D Tuntuu että kokoajan pitää olla työmaalla! Ja nyt kun olen tehnyt paljon työvuoroa joka on n. klo 13-21 (+ajomatkat Iistä Ouluun ja takasi), tuntuu ettei muuta sitten ole ehtinytkään..Ja työvuorot ovat ma-su, 2 vapaa päivää johonkin väliin,yksi on keskiviikkona taiji-harrastukseni vuoksi, ja toinen sitten vähä milloin sattuu. Ja työpäivien päätteeksi on väsyttänyt kyllä ihan lahjakkaasti.

Tämä tautikaan ei vielä ole saattanut itseään päätökseen, ei oo kovin herkkua yskiä viikosta toiseen. Vähän kyllä on jo laantumisen merkkejä näyttänyt, mutta kun kävelyllä olen pari kertaa yrittänyt käydä niin enhän minä siitä ole saanut muuta kuin yskänpuuskan. Ja jos kovin innostuu puhumaan ja nauramaan niin päälle saa kyllä vielä yskiäkkin.
Kävin viime viikolla taiji- tunnillakin, ajattelin että jos minä ihan sievästi.. Kun takani oli yli viikon tauko siitäkin niin pelkäsin että jään muuten paljon muista jälkeen kun ollaan juuri aloitettu uuden chen- sarjan opettelu. Siellä tuli ihan jäätävä hiki!! Ei oo normaalia ei..
Hirveä polte olisi kuitenkin tehdä jotain lihaksia rasittavaa, unissakin Anu minulle sannoo että "Piia sinun pitää liikkua ja urheilla että paranet!" :D Liekköhän ihan noinkaan. :D

Ruoka on maistunu ja välillä ei. Töissä on vuorot välillä sellaisia että saa kyllä kikkailla ja soveltaa että ehtii jotain kunnollista syömään tasaisin väliajoin. Jalkojen päällä ollaan koko päivä 7-8,5h, ja aika smoothie-painotteisia ollut minulla eväät. Helppoa ja nopeaa kiskaista huiviin siltä seisomalta. Kotona sitten olen syönyt sen yhden lämpimän ruuan, joko ennen töihin menoa tai töiden jälkeen.
Viime viikonloppuna halutti sitten hirveästi kaikkea hyvää, kun kuuluisat naisten vaivat teki tuloaan. Tulikin sitten syötyä vähän  mm. vaaleaa valkosipulivoipatonkia ja suklaapatukka. Onneksi tämä ajoittui viikonlopulle kun silloin on itselläni ollut muutenkin lupa syödä vähä höpömmin. :)

Jauheliha-munasörsseliä ja salaattia mahantäytteeksi ennen töihin menoa.
Paino edelleen hiipii alaspäin, viime torstaina tasan 5kg alkupainosta. :) Ens viikolla jos sitten vähän tilannekuvaa missä mennään!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Viikko 12!/Anu

Ma: Kahvakuulatreenit 60min keskisyke 124/maksimisyke 168
Ti: Uuden kuntopiirin testaamista valmentajan kanssa 56 min keskisyke 142/ maksimisyke 180 sekä intervallit 30 minuutin kävelymatkan aikana 6×10 sekuntia.  Keskisyke 113/maksimisyke 170. Rankka päivä ja aivan ihanan rasittava!
Ke: Kahvakuulatreenit 60min keskisyke 128/maksimisyke 178
To: Kävely 45min,  jossa 5×20 sekunnin vedot 5 minuutin välein. Saatiin kaverin kanssa hyvä tsemppi toisistamme ja viimeisen vedon aikana myös vastaantuleva mies kiritti meitä!

Pe: Taatusti ansaittu LEPOPÄIVÄ.  Vaan eipä siitä meinaa  tulla yhtään mitään, kun on ollut niin paljon hyviä treenejä alkuviikosta.  Polttava hinku oli lähteä miehen kanssa kävelylle tai salille. Luin ja katsoin jotain hömppää telkusta. . Sain siten myös selän ja lantion alueen melko tukkoon. Olin myös tosi kiukkuinen ja kiukuttelin miehelle ihan koko ajan. . Toki selitin mistä on kyse, ja sitten se jo nauratti itseäkin. 

La: Kauan odotettu reissu Superparkiin lasten kanssa.  Ennen sitä tein treenit omalla salilla.  Olipa kevyt treeni. Toisaalta se on ihan hyvä tehdä suunnitelmien mukaan kevyesti kevyellä viikolla. On helpottava tunne itseään helposti ruoskivalle treenaajalle kun ei ole mitään vikaa kevyessä tekemisessä. Ohjelman avulla on helppo edetä eikä ole mitään harhailua viikon aikana. Teen mitä ohjelmassa lukee , ja joskus hieman enemmän. Ihan vain vähän.

Superparkiin otin mukaan sykemittarin ja -vyön. Testasin puistossa mm. pesäpalloa ja seinäkiipeilyä. Lyödessä syke nousi yllättävän paljon (147). Seinällä ollessa myös. Liikunnan riemua koin niin paljon, että luultavasti otan pesäpallon mukaan lajivalikoimaani. Lyöminen on äärettömän mahtavaa ja elämyksellistä!  Juoksuvauhtia tulee olla myös ja sitäkin tulee treenattua nyt ihan mukavasti. 

Su: Kävely 67min josta hölkällä vauhtikestävyysalueen tuntumassa 70%HrMax menin 17 minuuttia.  Keskisyke 115/ maksimisyke 135.  Huikeen haastava keli lenkkeilyyn.

Mieliteot.  Ne ovat olleet seuranani pitkin viikkoa. Ihan hillittömän kova tarve saada herkkuja ja ostinkin jo kaupasta turkkareita ja sipsejä.  Toistaiseksi ne ovat vielä kaapissa avaamatta. Tiedän, että herkkuja voisi syödä maltilla ja tää ei kosahda mihinkään suuntaan jos otan muutaman sipsin. On vain niin hyvä tsemppi päällä laadullisesti hyvän ruoan ja juoman kanssa ettei huvita sotkea sitä. Viime viikolla syödyt etniset ruoka-annokset veivät mahan huonoon kuntoon ja vasta torstaina olin normaali "ihminen ".

Painonhallintaprojekti ryhmässä!

Ryhmässä on voimaa! Hyviä uutisia painonhallintaan - Revolution painonhallintakoulu. Opettelua kestävään muutokseen yhdessä ja toki myös yksin. Kuva kertoo enemmän kuin sanat. Aloitamme huhtikuussa ja mukavaa yhdessäoloa on luvassa.

Matkustan ympäri maailmaa...laukussa hyppynaru ja lenkkarit /Hanna




Ei mennyt ihan putkeen taas suunnitelmat.. tuli pikakomennus Etelä-Afrikkaan.

Viime viikon maanantai oli lepopäivä .Tiistaina kävin Anun luona salitreenin tekemässä. Uusi ohjelma vaikuttaa oikein hyvältä. Tällä kertaa vain käytiin liikkeitä läpi eikä haettu mitään uusia ennätyksiä.

Keskiviikolle oli PK-harjoitus 45min 5x30 sekunnin vedoilla. Mahtava treeni! Ilta menikin sitten pakkaillessa ja pyykkiä pestessä, lähtö oli seuraavana päivänä, paluu parin viikon päässä. Ja yllättäen kaapissa ei ollut yksiäkään sopivia kesähousuja/shortseja – kaikki liian isoja! Onneksi oli ystävä hädässä, joka antoi omansa lainaan.

Torstai ja perjantai oli alunperinkin matkapäiviä, koska olin Helsingissä koulutuksessa, ja tiesin etten ehdi treenaamaan. Tästä alkoi viikon alamäki. Lauantain tapoin aikaa Helsingissä, käveleskelin vähän ympäriinsä,mutta en viitsinyt alkaa hikoilemaan kovin, koska illalla alkoi matka kohti Eteläistä pallonpuoliskoa, enkä halunnut hikisiä vaatteita laukkuuni haisemaan. 

Sunnuntaina pääsin lentokoneessa nukutun yön jälkeen hotellille heti aamusta (onneksi) – ei muuta kuin suihkuun ja kamppeet niskaan, luvassa oli pitkä, myöhäinen lounas yhteistyökumppaneiden kanssa. Olin päivästä ja matkasta niin väsynyt, että rojahdin illalla klo 20 sänkyyn ja heräsin aamulla klo 6:30. Onneksi ei mitään aikaeroa ollut sentään!

Matka meni yllättävän hyvin. Mutta silti lentosukista huolimatta nilkat oli vielä illallakin ihan turvoksissa pitkästä istumisesta. Matka Helsingistä Frankfurtin kautta Johannesburgiin kesti yhteensä melkein 16 tuntia! Onneksi oli yö välissä, ja ihan kohtalaisesti sain lentokoneessa nukuttua.

Viikko 11

Maanantaiaamu Johannesburgissa valkeni kauniina ja aurinkoisena. Olin paikalliselta kollegaltani varmistanut, että alue missä olemme, on turvallista, ja päätin lähteä pienelle aamulenkille tutkimaan ympäristöä. Eihän sitä aamulla mitään mahdottomia ehdi, mutta vähän kuitenkin. En tiennyt koska seuraavan kerran pääsee lenkille: 32min/4km (7:55min/km); HrAvg 140 ja Max 164.
Lenkki alkoi leppoisasti alamäkeen läpsytellen. Sitten ylämäkeen ja taas alamäkeen. Kivaa kun on korkeuseroja! Mutta jotenkin varmaan matkustaminen painoi, kun tuntui niin kamalan raskaalta. Ne mäet siis. Tai sitten olen ehtinyt saavuttaa jonkun rapakuntopohjan tässä kun ei ole päässyt liikkumaan. Hirveästi puuskututti ja tuntui että happi loppuu jyrkimmissä mäissä. Perille päästyäni kurssikaverit olivat aamiaisella, ja totesivat, että jos pystyt tällä korkeudella juoksemaan, pystyt juoksemaan missä vain. Olemme 1700m merenpinnasta. Ilmankos tuntui "oudolta". Päätin että otan kaiken irti tästä korkeanpaikanleiristä, ja yrittää treenata niin paljon kuin ehdin ja jaksan.

Maisemia maanantaiaamun lenkiltä

No, ei mennyt ihan putkeen suunnitelma käydä joka aamu aamulenkillä. Puhelimestani loppui akku yöllä, ja ainoa pistoke mihin saan puhelimeni oli huoneiston olohuoneessa. Jaan 2 huoneen huoneiston toisen kurssilaisen kanssa, joten en kehdannut jättää puhelintani huutelemaan olohuoneeseen. Nukuin siis onneni ohi tiistailenkkeilyn suhteen. Illallahan täällä ei ole mitään asiaa hotellin porttien ulkopuolelle ilman autoa – Johannesburg on yksi maailman rikollisimmista kaupungeista, ja valkoinen nainen pimeässä on helppo saalis. En siis halunnut ottaa riskiä ryöstetyksi tai raiskatuksi tulemisesta. Tiistaina illalla menimme isolla joukolla illalliselle, joten iltatreenikin jäi väliin.

Keskiviikkona sitten päätin että NYT on PAKKO pistää läskit liikkeelle. Muutenkin olin tässä kuumuudessa jatkuvasti ihan turvoksissa, vaikka kuinka juon vettä, joten välillä kai sitä tekee hyvää hikoilla oikeasti eikä vain kuumassa.
Ei muuta kuin hyppynaru esiin, jumppavaatteet niskaan, ja terassille hyppimään narua. Melkein kuin olisi lenkillä ollut: ulkona, lämpimässä, salamoiden välkkyessä horisontissa oli mukava hyppiä. Kun sain lämmiteltyä, tein 2 kierrosta kuntopiiriä – yhdistelmätreeniin liitettävää – sumokyykkyä, vuorikiipeilijää ym. Kahden kierroksen jälkeen olin aivan valmista kauraa – kyllä tämä kuumuus ja korkeus vain vaikuttaa tekemiseen valtavasti! Sykkeetkin huiteli ihan taivaissa koko ajan. Tosino olin ehkä aavistuksen huonosti juonut, joten lievä nestehukka saattoi myös vaikuttaa tekemiseen. Loppuverkat tein sitten vesisateessa terassilla salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyristessä – Mahtavaa!

Torstaina olimme paikallisen kollegan kanssa sopineet että hän vie minut puistoon juoksemaan. Odotin tätä kuin kuuta nousevaa. Koulutuspäivä venyi ja venyi, ja ukkonenkin jyrähteli. Meillä oli loppujen lopuksi 2 tunnin aikaikkuna siirtyä kollegan kotiin, käydä lenkillä, suihkussa, ja valmistautua keilausiltaan.
Puolen tunnin lenkki siis ehdittiin tehdä, siirtymisiin tuhraantui melkein tunti. Kollega teki intervalleja, minä pätkytin tasaista vauhtia perässä. Ei ihan PK-sykkeillä menty, mutta silti meno tuntui hyvältä ja rennolta. Paitsi lopussa oleva ylämäki...PHUUH! Toisaalta tuntui että kuolen siihen mäkeen, toisaalta aina kun tuli pienenpienikin loivempi kohta, tuntui että voisin jatkaa tätä loputtomiin.
4.8km; 30min; 6:22min/km, HrAvg 151.  Ihan hyvä vauhti näihin korkeuksiin J
Illalla mentiin sitten porukalla keilaamaan, ja se olikin oikein hyvä päätös päivälle. Mukavaa vaihtelua.

Perjantaina kävimme lounaalla Johannesburgin kasvitieteellisessä puutarhassa, ja siellä oli mahdollisuus katsella ympärilleen. Muutaman kurssikaverin kanssa kiivettiin kuvassa näkyvän vesiputouksen alkulähteille mäen päälle. 



Oli melkoinen nousu! Mutta oli se sen arvoista. Näkymät olivat aivan upeat!

Nyt tätä kirjoittaessa on Lauantai, ja odotan että kyyti tulee hakemaan lentokentälle. Luvassa siirtyminen Normandiaan Ranskaan lentäen ja junaillen. Suomeen palaan vasta viikon päästä, eli tässä tulee seikkailtua ihan kunnolla ennen kotiinpääsyä.

Ps. Ostin juoksurepun ja siihen sopivan juomapussin. Hinta puolet siitä mitä olisi ollut Suomessa!


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Viikko 10/ Piia

Hirveen tehokasta syvien vatsalihasten treenausta tää yskiminen. :( Ei ota laantuakseen ei, ihan kamala olo ollut jo yli viikon. Nokka valuu-ei valu, on tukossa-ei oo tukossa, yskiä saa kokoajan, pientä lämpöä kokoajan, mutta ei kunnon kuumetta. Ja huimaa,korvat poksuu niistäessä ja pyörryttää. :/ Mut yskiminen näistä ehkä pahin,välillä ihan veri maistuu suussa ku niin paukuttaa. Vois mennä ohi jo! :(
Lääkärissä kun kävin niin sain jotain nuhalääkettä laskemaan limakalvojen turvotusta ja paineen tuntua puolessa päässä..Mutta poskiontelot oli muuten ok,pelkäsin että siellä ois tulehus ollu.

Ei paljo oo viittiny ees lenkillä käydä,kun reipas puhuminenki jo saa keuhkot sätkyttään. Mutta silti on pitäny sinnillä olla töissä, ei vaan oo kehannu heti sairaslomaa hakea.
Mutta muuten on ollut kyllä ihan kivaa tää töihin paluu! Askeleita oon töissä ollessa laskenut (Loop-rannekkeella siis, ja hyvinä päivinä 20 000 askelta täyttyy että heilahtaa) ja aktiivisuustasoa reippaastikkin täyttänyt, käyköön se kuntoilusta tällä hetkellä. Muuten olen vapaa-ajan ottanut ihan levon kannalta. Tänään erehdyin kuitenki vähän pölyjä pyyhkimään ja imuroimaan koko huushollin kun tuo kevätaurinko paljasti karun totuuden paistaessaan sisälle ikkunoista.. Mutta huomattavissa oli että kunnossa en ole, hikeä puski kun imurin kans heilui.. Nyt sitten öllöttelen loppu vapaapäivän.

Mutta silti jotain kivaakin! Paino jatkaa edelleen putoamistaan, sairastelusta ja liikkumattomuudesta huolimatta. Torstaina puntari näytti tasan 69kg! vertailin tuossa ensimmäisiä otettuja mittoja viime torstain mittoihin ja kyllä niitä senttejä vaan on lähteny. Vyötäröltä -9,5cm, lantiolta 6,5cm, reiden ympäriltäkin -4cm. :D Ja paino nyt sen -4,7kg. Nyt kun tätä edistystä katselee niin mieli tekee kahta kauheammin lenkille ja treenaamaan! Edistykseen olen ihan tyytyväinen, mutta silti on sellainen olo että olisinhan voinut kyllä toimia tehokkaamminkin ja saada vielä enemmänkin aikaan.

Sairaspäivän ratoksi reenattiin lasten kans puikoilla syömistä. :D

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Viikonloppu ja viikko 11/Anu

Kuka se on, joka laittaa viikot vilisemään?! Se on kivvaa, että aika kuluu ja kesä on viikko viikolta lähempänä. 

Kehitys on ollut vaan niin hidasta, että pääsen tavoitteeseen todennäköisesti juhannukseen mennessä-mutta minkä vuoden niin se on mysteeri. ..

Nyttenkin oon ihan vaan huilailemassa koko viikonlopun Helsingin keskustassa ja vietän omaa aikaa seuranani telkkari. Lukemista on mukana parin naistenlehden ja hömppäromskun muodossa.
Päivät olen ollut mukana NLP Master Practitioner -koulutuksessa. Fiilis on mahtava, saan niin huikeita työkaluja omaan käyttöön valmentajan työtä ajatellen! 
Illat hotellihuoneessa kuluvat kertaillen päivän aikana käytyjä asioita ja herkutellen. . Tonnikalaa real-leivällä ja soijajogurttia valmissmoothiella sekä pussipuuroa.. 
Kiire ei ole minnekään.  Treeni-intoa on tarpeeksi ja sopiva tahti on nyt löytynyt. Aiempi vitsailu hitaasta kehityksestä on nyt vaan niin totta. Hitaasti hyvä tulee. Rasvaa on vaan on sitä tullut lihastakin sinne luiden ja rasvakudoksen väliin. 
Tämän viikon aikana treenejä on kerätty hyvä määrä.
 Ma: kahvakuula 60min ja liikkuvuusharjoitteita 45min 
Ti: Kehonpainolla tehty kuntopiiri  25 min 
Ke: Jumppa+venyttelyt 60min sekä venyttelyt 45min ja kahvakuulatreeniä 60min
To: Kävely 40min sekä SI-nivelen käsittely 
Pe:Lepoa 
La: Kehonpainolla tehty kuntopiiri 20 minsan
Su: mahdollisesti kävelyä 
Kevyen viikon aikana on ollut tosi paljon töitä ja tämä reissu. Viikko on siten ollut sopivan kuormittava kun salitreenit jäivät väliin SI-nivelongelmien vuoksi väliin. Tilalle tuli kevyttä jumppaa ja kehonhuoltoa. 

Ensi viikolla takaisin tositoimiin! 
Minibaari PT:n hotellikäynnin aikana täyttyy ihan oikealla tavalla. 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kohti Seikkailua viikot 8-9 - lepoa ja Pariisilaisia Polkuja



Pari viikkoa meni etten kirjoittanut lainkaan blogia. Viikko ennen lomaa oli sellaista hulabaloota töissä, että hyvä että edes vähän ehdin treenaamaan.

Maanantai olisi ohjelman mukaan ollut lepopäivä. Kroppa kuitenkin oli eri mieltä. Ja mieli. Niin kovin mieli veti lenkille, että oli lopulta pakko luovuttaa, ja lähteä katselemaan missä kunnosa täkäläiset polut ovat. Tunnin verran kävin sitten läpsyttelemässä pimeitä metsäpolkuja, ja tulihan hyvä fiilis!

Vähän arvelutti tuo hinku sinne lenkille, kun epäilin, olenkohan ehtinyt palautua viikonlopun ylipitkästä lenkistä. Vaan sitten ajattelin, että jos jalat vie ja mieli halajaa, on parempi mennä – harvoin tulee tuollaista pakko-päästä-nyt-heti oloa. Ja kannatti kyllä! Vähän tuntui pohkeissa, mutta meno oli rentoa ja mukavaa koko ajan. Tällä kertaa pidin huolen siitä, että sykkeet ei nouse "liian korkealle" – polulla juoksu kyllä siihen auttaa, kun siellä ei varsinkaan pimeällä VOI mennä kovin kovaa. Lisäsin must-have –listalleni otsalampun. Siellä on jo kunnon juoksureppu juomapuolloineen, kompressiosäärystimet ja uudet juoksuhousut sekä salihanskat. Tämä harrastaminen tulee kalliiksi.

Lepopäivän läpsyttelyn speksit: 6.8km; 8:25min/km; 60min; HrAvg 140 (max 152).

Tiistainakin olisi hirveästi tehnyt mieli lähteä lenkille, mutta päätin touhuta kaikkea muuta – pakkohan se on levätäkin välillä! Normaalisti käyn pojan koripallotreenien aikana lenkillä, tällä kertaa käytin ajan automarketin urheiluvälineosastolla. Mikä oli virhe. Onneksi pidin pään kylmänä enkä ostanut (melkein) mitään. Vain Eccon tennarit lähti mukaan seuraavan viikon Pariisin reissua varten ;) Osoittautuivatkin sitten oikein hyviksi kävelykengiksi!

Ilta meni juoksufoorumia ja ultrajuoksublogeja lukiessa. Tämä on jo vakavaa! Ensimmäistäkään puolimaratonia, saati maratonia en ole juossut, ja haaveilen pidemmistä matkoista. Mihinkähän tämä hullutus vielä johtaa...

Keskiviikko oli ensimmäinen päivä että ei millään olisi huvittanut-viitsittänyt. Aamulla reippailin kävellen töihin ja iltapäivällä vielä reippaammin kotiin. Sohvan nurkka houkutteli jämähtämään siihen. Mäkihyppyä katsellessa kuitenkin alkoi vähän tuntua, että ei se pieni hiki pahaa tekisi, joten ei muuta kun hyppynaru ja kahvakuulat esille! Ei kovin vahva treeni, pahalta tuntui suurimman osan ajasta, mutta tulipahan tehtyä. 12 ja 8 kilon kuulilla treenasin. Joku on piilottanut kutosen, joten otin kasin kaveriksi nelosen joihinkin kahdella kuulalla tehtäviin liikkeisiin. Olkapää ilmoitteli taas olostaan – liekö aamuisella fysioterapeutin käsittelyllä ollut vaikutusta.

Kaksi kierrosta sinnittelin kuntopiiriä kahvakuulan kanssa, alku- ja loppuverkat hypin hyppynarua. Lopuksi kunnon venyttelyt. Tai ainakin jotain yritystä venytellä – varmaankin alkaa säännöllisen venyttelyn vaikutukset tuntua, kun ne "normaalit" venytykset ei meinannut tuntua millään. Tai sitten vain oli kertakaikkisen löysä päivä :D

Jotain positiivista keskiviikkoon: Oulu Trail Runningin sosiaalisessa mediassa oli ennakkovaroitus keväisestä polkujuoksucupista. 5-10 kilsan ratoja kolmena keskiviikkona huhti-toukokuussa. On kyllä parantumaton tuo juoksukärpäsen purema, kun minusta tuo kuulostaa hauskalta!

Torstai oli toivoa täynnä - enää pari päivää, ja sitten alkaa loma! Sen kunniaksi suunnittelin viikon pitkää lenkkiä.  Mutta työ haittasi harrastustoimintaa sen verran, että jäi lenkkeily väliin. Sama homma kävi perjantain kanssa. Tuli kyllä loma tarpeeseen!

Lauantai menikin sitten siivotessa ja pakatessa. Pitkään arvoin, että pakkaanko lenkkikamppeet mukaan vai en. Onneksi pakkasin!


Viikko 9. Perheloma Pariisissa

Treeniohjelman mukaan tämän viikon oli tarkoitus olla pelkkää lepoa ja lomasta nauttimista

Maanantaina pääsimme hotellille iltapäivällä, ja aika kului ihmettelyyn ja ruokapaikan etsimiseen.

Tiistaina kävelimme ympäri Pariisia ja ihmettelimme Eiffel-tornia, Riemukaarta ja Champs Elyseen vilinää.. Kilometrejä kertyi 7-8. Illalla kuitenkin mieli veti lenkille, ja päätin käydä katsomassa millainen hotellime vieressä oleva puisto oli. Pikapyrähdys ennen pimeän laskeutumista – ei huvittanut yksin olla pimeässä puistossa. 5km/32min; 6:17min/km;  HRAvg 149 (Max 161). Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta aurinko laski uhkaavasti, joten piti kiirehtiä "pimeältä turvaan".

Näkymä lenkkipolun varrelta.
Keskiviikkona taas tallailimme Pariisin katuja, vajaa 10 kilometriä kävelyä päivän aikana. Kävimme ihmettelemässä luurankoja luonnonhistoriallisessa museossa ja katsomassa josko Quasimodo olisi kotona. Meinasimme myös käydä moikkaamassa Mona Lisaa, mutta hänen luokseen oli niin pitkät jonot, että tyydyimme ihmettelemään Louvrea ulkopuolelta.



Torstaina pohkeet huusi jo hoosiannaa paljosta kävelystä. Pikantin lisämausteen toivat katakombien ja Montparnassen tornin portaat. Illalla kuitenkin tuntui, että saattaisi jalat tykätä jos vähän kävisi juoksentelemassa. Ei muuta kuin lenkkikamppeet niskaan ja menoksi. 

Puolison kanssa pätkyteltiin ympäri puistoa: 6km/45min; 7:20/km; HrAvg 144 (max 155). Oli kyllä hyvä veto käydä juoksemassa, ei tuntunut enää läheskään niin pahalta jaloissa juoksulenkin jälkeen.

Perjantaina matkustimme sitten takaisin Suomeen, lauantaina siirsimme sirkuksen Lahteen isomummulaan. Lahdessa olisi ollut paljon hyviä mäkiä, mutta reissuväsy ja aivan kertakaikkisen surkea keli pitivät huolen siitä, että niitä ei tarvinut lähteä valloittamaan. Ei minulla kyllä olisi ollut varusteitakaan - pitkät kalsarit ja nastalenkkarit kun olivat kotona.

Sunnuntaina pitkän ajomatkan päätteksi tuntui, että pakko pakko päästä liikkeelle. Lenkkarit jalkaan ja menoksi: 12km/1:38h; 8:07min/km; HrAvg 140. Hyvä lenkki, nastalenkkarit olivat iltalenkin pelastus!

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia kujeita. Huomaa, että pitkähkö lepo teki terää. Useampi päivä tuli olosuhteiden pakosta treenitaukoa, ja se kyllä tuntui! Nuo pariisin polkulenkit varsinkin oli ihan mahtavia, vaikka lyhyenlaisiksi jäivätkin. Ja teki tosi hyvää käydä pahimpia karstoja karistamassa koneesta lenkkipolulla päivän kävelyn ja seisoskelun jälkeen, samoten sunnuntain pitkä lenkki oli mukavan leppoisaa menoa parin päivän istuskelun jälkeen.

Tuota levon merkitystä ei kyllä saa vähätellä! Se vain innostuksen puuskassa tahtoo joskus unohtua, että treenaaminen ei mene hukkaan, vaikka välillä vähän löysäilisikin, kunhan ne löysäilyt ei kestä liian pitkään.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Viikko 8 ja 9/Piia

Miten nämä viikot niin juokseeki, ei meinaa pysyä perässä! Kuluneet kaks viikkoa on menny ihan kyllä siivillä, koko ajan on ollut menemistä ja tekemistä ja tuntuu ettei ole kaikkea ehtinyt -saati jaksanut- tehdä. Ja hävettää ehkä myöntää, mutta tästä hulabaloosta on omaa laiskuuttani kärsinyt liikunta ja syöminen.

Tällä viikolla en ole harrastanut kevyttä kävelyä kummempaa. Yhtenä päivänä aloitin kyllä kotitreenin,mutta alkulämmittelyn jälkeen ensimmäisten liikkeiden aikaan iski ihan kumma vihlova päänsärky, etten uskaltanut sitten jatkaa treenaamista sillä kertaa. Ja flunssakin pukkaa taas päälle niin ehkä ihan viisastakin olla rehkimättä..Hirveä puuskittain yskiminen ja niistäkkin on saanut.
 Tiedä sitte onko tämä osittain stressiä kun huomenna pitäisi palata takaisin työelämään 3 vuoden kotona olemisen jälkeen. Vähän jännittää, ehkä enemmän minun vauvan puolesta, joka täyttää nyt kolme vuotta, ja jonka pitäisi aloittaa päiväkotielämä. Uusi sivu aukeaa ja hieman erinlainen arki alkaa.. Pitää suunnitella kaikki uusiksi! Miten sovittaa samaan palettiin työ, perhe, parisuhde, omat harrastukset,miehen harrastukset ja lasten harrastukset..Ja nukkua ja levätäkkin pitäis jossain välissä. :D Niin ja hoitaa kotia.

Viime viikon urheilut puolestaan koostui tasan kahdesta reippaasta kävelylenkistä, kahdesta taiji-treenistä ja kahdesta kotitreenistä. Ai niin ja HopLopista. Vaikka sieltä nyt ei kyllä saanut kuin pahan olon, niinku ois tivolissa käyny vähä härveleissä pyörimässä. :D

Mutta silti minulla on tällä hetkellä voittajafiilis!!!
Viime torstaina kun aamulla hyppäsin puntarille, yllätyksekseni se näytti 69,7kg! :D 
Tuo 70kg on ollu mulle semmonen ahistuksen raja, nyt on tosi helpottunu olo kun olen päässyt alle sen. Motivoi taas eteenpäin! Vaikka tiedän kyllä että helposti paino voi kivuta takaisinkin ja vaihdella yms., mutta luottavaisin mielin olen, kun tähän asti tuon painon kans on ollut kuitenkin laskujohteista. :) Alusta tähän hetkeen olen tullut nyt 4kg alaspäin, hitaasti mutta varmasti!

Viime viikkojen hoppujen takia on moni lämmin ruoka kylläkin jäänyt syömättä, ja ruokailujen välit venyny joinakin päivinä aika pitkiksi, mutta höpösyömisiin en kuitenkaan ole sen kummemmin lipsunut. Viikonloppuisin olen itselleni antanut luvan syödä vähän jotain hyvääkin, jonkusen karkin tai vähän "roskaruokaa". Enkä ole potenut huonoa omaatuntoa.

Tänä viikonloppuna meillä juhlittiin tosiaan 3-vuotissynttäreitä, ja herkkuja tuli leivottua. (Ja maisteltua.)
Yksi oli ylitse muiden, jota on haluttanut jo pidemmän aikaa: voileipäkakku. Tällä kertaa tein kakusta kuitenkin pikkasen tavallista kevyemmän version. Tein kakun "juustokakku"-tyyliin, eli hyydytin sen. Näin siihen ei tarvinnut tunkea joka väliin turvottavaa leipää, vaan kakku oli periaatteessa pelkkää täytettä. :D Eli kalkkunaa silputtuna, paprikaa, persiljaa, ruohosipulia, suolakurkkua, rahkaa, tuorejuustoa ja ranskankermaa. Ja pohjana täysjyväpaahtoleipää. Ja kostutin pohjan maidolla.


Vielä kevyempi ja parempi ois kyllä tullut kun ois jättänyt tuon ranskankerman pois ja korvannut vaikka vaahdotetulla kananmunanvalkuaisella,tai maustamattomalla jugurtilla. :) Ja suolakurkun tilalle vaikka tuorekurkkua ja sipulia! Ja pohjan tehnyt jostain paremmasta täysjyväleivästä. Mutta ajattelin nyt vähän muitakin syöjiä, jotka eivät niin intopiukeina ole mistään terveysruokahössötyksestä. Ensi kerralla kokeilen sitten toisin! :)

Mutta näillä eväillä uuteen viikkoon ja työelämään, josko nuo asiat löytäis oman järjestyksensä kun ei liikaa stressaa ja elää päivän kerrallaan! :)