perjantai 27. maaliskuuta 2015

3kk takana- Piia

Vähä huippua, puolet tästä meijän operaatiomatkasta on takanan ja vielä perempaa on että toinen puolet on vielä eessä!! :D
Nyt alkaa tuntumaan olo jo terveemmältä, vaikka nenäliina taskussa kuljenkin edelleen. Sitkeä on flunssa.. Mutta tästä sairastelusta huolimatta sain vähä lisäpotkua tähän hommaan kun huomasin että eihän tässä tosiaan eletä kuin vasta maaliskuun loppua! Juhannukseen on vielä piiiitkä tovi! Tässähän ehtii vielä vaikka ja mitä! :D
Mutta pakko myöntää että kun on kuukauden ollut harrastamatta mitään kovin liikunnallista, niin on ollut vähän häviäjä- fiilis, sellainen että "no tähän se aika nyt sitten meni". On turhauttanut ja paljon.

Noh, tällä viikolla kuitenkin olen jo parilla pikku kävelyllä käynyt ihanassa kevätilmassa. Ja töissä askeleita on kertynyt kyllä ihan kiitettävästi. Toissapäivänä vähän imuroin heti aamusella, ja siitä saadun lämmön pehmittämänä taivuin käsipainojen vaatehuoneesta kuuluvaan kutsuhuutoon. Pienesti sievästi vähän reenasin sitten käsiä, selkää ja vatsoja, ja ai että teki hyvää! Tuntu niiin hyvältä! :D Ihan pölijältä tuntuu olla näin innoissaan tuosta asiasta, mutta näin se vaan nyt on. :D 
N. 40min kestävän reenin aikana ei yskittäny tai niistättäny yhtään, mutta jälkeenpäin vähän yskiskelin. Mutta kyllä oli mukava polte seuraavana päivänä lihaksissa, ei paha mutta sellainen pieni että tunsi jotain tehneensä. :)

Siinä aamupala-ainekset menossa soosattavaksi. Punaherukoita,nam.
Oon myös miettiny vähän noita omia tavoitteitani, joita kirjasin ihan ensimmäiseen julkaisuumme.
"6-10kg painosta pois ja kroppa sellaiseksi ettei vaatteet ahista ja purista." Noh, aikalailla 6kg ollaan tultu jo alaspäin, nyt alkaa ilmeisesti se hiominen?
Olen huomannut ajattelevani omaa ihannepainoani ja kroppaani sellaiseksi, mitä se oli joku tovi ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen. Ja siitä on useampi vuosi jo. Silloin oli iso ahistus jääneistä raskauskiloista, ja diettasinkin ne pois useamman viikon kestävillä epäterveellisillä vissyvesi-kuijotus dieteillä. No kyllähän se paino putosikin yli 70kg:stä ja alle 60kg meni, olisinko 58kg painanut parhaimmillaan. Ja nyt kun kuvia katsoo niin olin kyllä aikas laiha silloin.. Mutta tila oli saavutettu pelkällä "syömättömyydellä" ja mitenkäs sitä ollaan jojoteltu painon kans tähänkin asti. :D

Nyt kun ajattelen, ihanne kroppani on sellainen joka näyttää terveeltä ja liikunnalliselta, ja jossa minulla itsevarma olo. Itseltään ei pidä vaatia liikoja, eikä todellakaan saa verrata itseään toisiin. Olen huomannut tekeväni myös sitä että vertaan itseäni joihinkin fitness-kisamammoihin, jotka ovat yhtä pitkiä -tai jopa pidempiä- kuin minä, ja painavat alle sen 60kg!! Pois tämä minusta! Mitä ihettä minä tämmöisellä vertailulla saavutan? En mitään muuta kuin epärealistisia mielikuvia omasta mahdollisesta ulkomuodostani. Olen huomannut sen että voin olla hoikka ja hyvässä kunnossa, vaikka puntarin lukema ei näytäkkään alle 60kg. Jotenkin se ei vaan tunnu mahdolliselta että minun pituudella ja luiden ja lihasten (mukaanlukien pakolliset naiseuden läskit :D) painolla vois päästä nuihin lukemiin. Vaikka nuorempana painoinkin alle 60kg, niin silloin minulla ei ollut lihasta nimeksikkään. Tämä on vaan ollut joku ihmeen päähänpinttymä minulla jo pitkään, ja vihdoin olen tajunnut sen.
Minulla oli yhdenlainen kroppa-kuntoon projekti myös toisen lapseni syntymän jälkeen, kun hän oli n. 2-vuotias. Eli reilu vuosi sitten. Iso rooli oli tällöin Anulla, hänen ohjeillaan, opastuksellaan ja tsempillään. Silloin pääsin hyvään kuntoon ja paino ei todellakaan mennyt alle 60kg:n. Olisiko painoa ollut ehkä 62-63kg? Tässä todistusaineistoa siltä ajalta:

Tammikuun loppu 2014

 Tuo aika oli sellaista jolloin aloin hankkimaan kroppaani lihasta ja Anulta sain älyttömän hyvät eväät ja ohjeet, jotka ovat mielessä edelleen.
 Vaikka päästinkin itseni viime vuoden vaihteiseen kuntoon (en käsitä miksi ja miten?? Järkyttävää miten kroppa ja paino voi vuodessa muuttua!) ja painon kipuamaan yli 73 kiloon, jonkinlainen lihaspohja on tainnut silti olla jemmassa kaiken muun alla. :D Tai ainakin olen kokenut asian niin että tämä on nyt ehkä vähän "helpompaa" kuin reilu vuosi sitten kun ei ollut mm. kuntosaliurheilusta minkäänlaista kokemusta..
En tietenkään kiellä iloitsevani vaakan numeroiden pienenemisestä, tottakai olen siitä iloinen ja tyytyväinen! Kun tiedän että saavutan parempaa oloa ja ulkomuotoa tällä hetkellä tekemällä töitä sen eteen, ja muutos tapahtuu pikkuhiljaa hiipien ja elämääni pysyvästi tavaksi jääden. Ja ennen kaikkea omilla ehdoillani. Ei kuukauden pikalaihdutuskuurilla. Mutta vielä on matkaa ylemmän kuvan- ja vuoden takaisen kaltaiseen kuntoon.

Maaliskuun loppu 2015, kk kestävän flunssan jälkeiset kuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!