maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kohti Seikkailua viikot 8-9 - lepoa ja Pariisilaisia Polkuja



Pari viikkoa meni etten kirjoittanut lainkaan blogia. Viikko ennen lomaa oli sellaista hulabaloota töissä, että hyvä että edes vähän ehdin treenaamaan.

Maanantai olisi ohjelman mukaan ollut lepopäivä. Kroppa kuitenkin oli eri mieltä. Ja mieli. Niin kovin mieli veti lenkille, että oli lopulta pakko luovuttaa, ja lähteä katselemaan missä kunnosa täkäläiset polut ovat. Tunnin verran kävin sitten läpsyttelemässä pimeitä metsäpolkuja, ja tulihan hyvä fiilis!

Vähän arvelutti tuo hinku sinne lenkille, kun epäilin, olenkohan ehtinyt palautua viikonlopun ylipitkästä lenkistä. Vaan sitten ajattelin, että jos jalat vie ja mieli halajaa, on parempi mennä – harvoin tulee tuollaista pakko-päästä-nyt-heti oloa. Ja kannatti kyllä! Vähän tuntui pohkeissa, mutta meno oli rentoa ja mukavaa koko ajan. Tällä kertaa pidin huolen siitä, että sykkeet ei nouse "liian korkealle" – polulla juoksu kyllä siihen auttaa, kun siellä ei varsinkaan pimeällä VOI mennä kovin kovaa. Lisäsin must-have –listalleni otsalampun. Siellä on jo kunnon juoksureppu juomapuolloineen, kompressiosäärystimet ja uudet juoksuhousut sekä salihanskat. Tämä harrastaminen tulee kalliiksi.

Lepopäivän läpsyttelyn speksit: 6.8km; 8:25min/km; 60min; HrAvg 140 (max 152).

Tiistainakin olisi hirveästi tehnyt mieli lähteä lenkille, mutta päätin touhuta kaikkea muuta – pakkohan se on levätäkin välillä! Normaalisti käyn pojan koripallotreenien aikana lenkillä, tällä kertaa käytin ajan automarketin urheiluvälineosastolla. Mikä oli virhe. Onneksi pidin pään kylmänä enkä ostanut (melkein) mitään. Vain Eccon tennarit lähti mukaan seuraavan viikon Pariisin reissua varten ;) Osoittautuivatkin sitten oikein hyviksi kävelykengiksi!

Ilta meni juoksufoorumia ja ultrajuoksublogeja lukiessa. Tämä on jo vakavaa! Ensimmäistäkään puolimaratonia, saati maratonia en ole juossut, ja haaveilen pidemmistä matkoista. Mihinkähän tämä hullutus vielä johtaa...

Keskiviikko oli ensimmäinen päivä että ei millään olisi huvittanut-viitsittänyt. Aamulla reippailin kävellen töihin ja iltapäivällä vielä reippaammin kotiin. Sohvan nurkka houkutteli jämähtämään siihen. Mäkihyppyä katsellessa kuitenkin alkoi vähän tuntua, että ei se pieni hiki pahaa tekisi, joten ei muuta kun hyppynaru ja kahvakuulat esille! Ei kovin vahva treeni, pahalta tuntui suurimman osan ajasta, mutta tulipahan tehtyä. 12 ja 8 kilon kuulilla treenasin. Joku on piilottanut kutosen, joten otin kasin kaveriksi nelosen joihinkin kahdella kuulalla tehtäviin liikkeisiin. Olkapää ilmoitteli taas olostaan – liekö aamuisella fysioterapeutin käsittelyllä ollut vaikutusta.

Kaksi kierrosta sinnittelin kuntopiiriä kahvakuulan kanssa, alku- ja loppuverkat hypin hyppynarua. Lopuksi kunnon venyttelyt. Tai ainakin jotain yritystä venytellä – varmaankin alkaa säännöllisen venyttelyn vaikutukset tuntua, kun ne "normaalit" venytykset ei meinannut tuntua millään. Tai sitten vain oli kertakaikkisen löysä päivä :D

Jotain positiivista keskiviikkoon: Oulu Trail Runningin sosiaalisessa mediassa oli ennakkovaroitus keväisestä polkujuoksucupista. 5-10 kilsan ratoja kolmena keskiviikkona huhti-toukokuussa. On kyllä parantumaton tuo juoksukärpäsen purema, kun minusta tuo kuulostaa hauskalta!

Torstai oli toivoa täynnä - enää pari päivää, ja sitten alkaa loma! Sen kunniaksi suunnittelin viikon pitkää lenkkiä.  Mutta työ haittasi harrastustoimintaa sen verran, että jäi lenkkeily väliin. Sama homma kävi perjantain kanssa. Tuli kyllä loma tarpeeseen!

Lauantai menikin sitten siivotessa ja pakatessa. Pitkään arvoin, että pakkaanko lenkkikamppeet mukaan vai en. Onneksi pakkasin!


Viikko 9. Perheloma Pariisissa

Treeniohjelman mukaan tämän viikon oli tarkoitus olla pelkkää lepoa ja lomasta nauttimista

Maanantaina pääsimme hotellille iltapäivällä, ja aika kului ihmettelyyn ja ruokapaikan etsimiseen.

Tiistaina kävelimme ympäri Pariisia ja ihmettelimme Eiffel-tornia, Riemukaarta ja Champs Elyseen vilinää.. Kilometrejä kertyi 7-8. Illalla kuitenkin mieli veti lenkille, ja päätin käydä katsomassa millainen hotellime vieressä oleva puisto oli. Pikapyrähdys ennen pimeän laskeutumista – ei huvittanut yksin olla pimeässä puistossa. 5km/32min; 6:17min/km;  HRAvg 149 (Max 161). Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta aurinko laski uhkaavasti, joten piti kiirehtiä "pimeältä turvaan".

Näkymä lenkkipolun varrelta.
Keskiviikkona taas tallailimme Pariisin katuja, vajaa 10 kilometriä kävelyä päivän aikana. Kävimme ihmettelemässä luurankoja luonnonhistoriallisessa museossa ja katsomassa josko Quasimodo olisi kotona. Meinasimme myös käydä moikkaamassa Mona Lisaa, mutta hänen luokseen oli niin pitkät jonot, että tyydyimme ihmettelemään Louvrea ulkopuolelta.



Torstaina pohkeet huusi jo hoosiannaa paljosta kävelystä. Pikantin lisämausteen toivat katakombien ja Montparnassen tornin portaat. Illalla kuitenkin tuntui, että saattaisi jalat tykätä jos vähän kävisi juoksentelemassa. Ei muuta kuin lenkkikamppeet niskaan ja menoksi. 

Puolison kanssa pätkyteltiin ympäri puistoa: 6km/45min; 7:20/km; HrAvg 144 (max 155). Oli kyllä hyvä veto käydä juoksemassa, ei tuntunut enää läheskään niin pahalta jaloissa juoksulenkin jälkeen.

Perjantaina matkustimme sitten takaisin Suomeen, lauantaina siirsimme sirkuksen Lahteen isomummulaan. Lahdessa olisi ollut paljon hyviä mäkiä, mutta reissuväsy ja aivan kertakaikkisen surkea keli pitivät huolen siitä, että niitä ei tarvinut lähteä valloittamaan. Ei minulla kyllä olisi ollut varusteitakaan - pitkät kalsarit ja nastalenkkarit kun olivat kotona.

Sunnuntaina pitkän ajomatkan päätteksi tuntui, että pakko pakko päästä liikkeelle. Lenkkarit jalkaan ja menoksi: 12km/1:38h; 8:07min/km; HrAvg 140. Hyvä lenkki, nastalenkkarit olivat iltalenkin pelastus!

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia kujeita. Huomaa, että pitkähkö lepo teki terää. Useampi päivä tuli olosuhteiden pakosta treenitaukoa, ja se kyllä tuntui! Nuo pariisin polkulenkit varsinkin oli ihan mahtavia, vaikka lyhyenlaisiksi jäivätkin. Ja teki tosi hyvää käydä pahimpia karstoja karistamassa koneesta lenkkipolulla päivän kävelyn ja seisoskelun jälkeen, samoten sunnuntain pitkä lenkki oli mukavan leppoisaa menoa parin päivän istuskelun jälkeen.

Tuota levon merkitystä ei kyllä saa vähätellä! Se vain innostuksen puuskassa tahtoo joskus unohtua, että treenaaminen ei mene hukkaan, vaikka välillä vähän löysäilisikin, kunhan ne löysäilyt ei kestä liian pitkään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!