lauantai 21. maaliskuuta 2015

Matkustan ympäri maailmaa...laukussa hyppynaru ja lenkkarit /Hanna




Ei mennyt ihan putkeen taas suunnitelmat.. tuli pikakomennus Etelä-Afrikkaan.

Viime viikon maanantai oli lepopäivä .Tiistaina kävin Anun luona salitreenin tekemässä. Uusi ohjelma vaikuttaa oikein hyvältä. Tällä kertaa vain käytiin liikkeitä läpi eikä haettu mitään uusia ennätyksiä.

Keskiviikolle oli PK-harjoitus 45min 5x30 sekunnin vedoilla. Mahtava treeni! Ilta menikin sitten pakkaillessa ja pyykkiä pestessä, lähtö oli seuraavana päivänä, paluu parin viikon päässä. Ja yllättäen kaapissa ei ollut yksiäkään sopivia kesähousuja/shortseja – kaikki liian isoja! Onneksi oli ystävä hädässä, joka antoi omansa lainaan.

Torstai ja perjantai oli alunperinkin matkapäiviä, koska olin Helsingissä koulutuksessa, ja tiesin etten ehdi treenaamaan. Tästä alkoi viikon alamäki. Lauantain tapoin aikaa Helsingissä, käveleskelin vähän ympäriinsä,mutta en viitsinyt alkaa hikoilemaan kovin, koska illalla alkoi matka kohti Eteläistä pallonpuoliskoa, enkä halunnut hikisiä vaatteita laukkuuni haisemaan. 

Sunnuntaina pääsin lentokoneessa nukutun yön jälkeen hotellille heti aamusta (onneksi) – ei muuta kuin suihkuun ja kamppeet niskaan, luvassa oli pitkä, myöhäinen lounas yhteistyökumppaneiden kanssa. Olin päivästä ja matkasta niin väsynyt, että rojahdin illalla klo 20 sänkyyn ja heräsin aamulla klo 6:30. Onneksi ei mitään aikaeroa ollut sentään!

Matka meni yllättävän hyvin. Mutta silti lentosukista huolimatta nilkat oli vielä illallakin ihan turvoksissa pitkästä istumisesta. Matka Helsingistä Frankfurtin kautta Johannesburgiin kesti yhteensä melkein 16 tuntia! Onneksi oli yö välissä, ja ihan kohtalaisesti sain lentokoneessa nukuttua.

Viikko 11

Maanantaiaamu Johannesburgissa valkeni kauniina ja aurinkoisena. Olin paikalliselta kollegaltani varmistanut, että alue missä olemme, on turvallista, ja päätin lähteä pienelle aamulenkille tutkimaan ympäristöä. Eihän sitä aamulla mitään mahdottomia ehdi, mutta vähän kuitenkin. En tiennyt koska seuraavan kerran pääsee lenkille: 32min/4km (7:55min/km); HrAvg 140 ja Max 164.
Lenkki alkoi leppoisasti alamäkeen läpsytellen. Sitten ylämäkeen ja taas alamäkeen. Kivaa kun on korkeuseroja! Mutta jotenkin varmaan matkustaminen painoi, kun tuntui niin kamalan raskaalta. Ne mäet siis. Tai sitten olen ehtinyt saavuttaa jonkun rapakuntopohjan tässä kun ei ole päässyt liikkumaan. Hirveästi puuskututti ja tuntui että happi loppuu jyrkimmissä mäissä. Perille päästyäni kurssikaverit olivat aamiaisella, ja totesivat, että jos pystyt tällä korkeudella juoksemaan, pystyt juoksemaan missä vain. Olemme 1700m merenpinnasta. Ilmankos tuntui "oudolta". Päätin että otan kaiken irti tästä korkeanpaikanleiristä, ja yrittää treenata niin paljon kuin ehdin ja jaksan.

Maisemia maanantaiaamun lenkiltä

No, ei mennyt ihan putkeen suunnitelma käydä joka aamu aamulenkillä. Puhelimestani loppui akku yöllä, ja ainoa pistoke mihin saan puhelimeni oli huoneiston olohuoneessa. Jaan 2 huoneen huoneiston toisen kurssilaisen kanssa, joten en kehdannut jättää puhelintani huutelemaan olohuoneeseen. Nukuin siis onneni ohi tiistailenkkeilyn suhteen. Illallahan täällä ei ole mitään asiaa hotellin porttien ulkopuolelle ilman autoa – Johannesburg on yksi maailman rikollisimmista kaupungeista, ja valkoinen nainen pimeässä on helppo saalis. En siis halunnut ottaa riskiä ryöstetyksi tai raiskatuksi tulemisesta. Tiistaina illalla menimme isolla joukolla illalliselle, joten iltatreenikin jäi väliin.

Keskiviikkona sitten päätin että NYT on PAKKO pistää läskit liikkeelle. Muutenkin olin tässä kuumuudessa jatkuvasti ihan turvoksissa, vaikka kuinka juon vettä, joten välillä kai sitä tekee hyvää hikoilla oikeasti eikä vain kuumassa.
Ei muuta kuin hyppynaru esiin, jumppavaatteet niskaan, ja terassille hyppimään narua. Melkein kuin olisi lenkillä ollut: ulkona, lämpimässä, salamoiden välkkyessä horisontissa oli mukava hyppiä. Kun sain lämmiteltyä, tein 2 kierrosta kuntopiiriä – yhdistelmätreeniin liitettävää – sumokyykkyä, vuorikiipeilijää ym. Kahden kierroksen jälkeen olin aivan valmista kauraa – kyllä tämä kuumuus ja korkeus vain vaikuttaa tekemiseen valtavasti! Sykkeetkin huiteli ihan taivaissa koko ajan. Tosino olin ehkä aavistuksen huonosti juonut, joten lievä nestehukka saattoi myös vaikuttaa tekemiseen. Loppuverkat tein sitten vesisateessa terassilla salamoiden välkkyessä ja ukkosen jyristessä – Mahtavaa!

Torstaina olimme paikallisen kollegan kanssa sopineet että hän vie minut puistoon juoksemaan. Odotin tätä kuin kuuta nousevaa. Koulutuspäivä venyi ja venyi, ja ukkonenkin jyrähteli. Meillä oli loppujen lopuksi 2 tunnin aikaikkuna siirtyä kollegan kotiin, käydä lenkillä, suihkussa, ja valmistautua keilausiltaan.
Puolen tunnin lenkki siis ehdittiin tehdä, siirtymisiin tuhraantui melkein tunti. Kollega teki intervalleja, minä pätkytin tasaista vauhtia perässä. Ei ihan PK-sykkeillä menty, mutta silti meno tuntui hyvältä ja rennolta. Paitsi lopussa oleva ylämäki...PHUUH! Toisaalta tuntui että kuolen siihen mäkeen, toisaalta aina kun tuli pienenpienikin loivempi kohta, tuntui että voisin jatkaa tätä loputtomiin.
4.8km; 30min; 6:22min/km, HrAvg 151.  Ihan hyvä vauhti näihin korkeuksiin J
Illalla mentiin sitten porukalla keilaamaan, ja se olikin oikein hyvä päätös päivälle. Mukavaa vaihtelua.

Perjantaina kävimme lounaalla Johannesburgin kasvitieteellisessä puutarhassa, ja siellä oli mahdollisuus katsella ympärilleen. Muutaman kurssikaverin kanssa kiivettiin kuvassa näkyvän vesiputouksen alkulähteille mäen päälle. 



Oli melkoinen nousu! Mutta oli se sen arvoista. Näkymät olivat aivan upeat!

Nyt tätä kirjoittaessa on Lauantai, ja odotan että kyyti tulee hakemaan lentokentälle. Luvassa siirtyminen Normandiaan Ranskaan lentäen ja junaillen. Suomeen palaan vasta viikon päästä, eli tässä tulee seikkailtua ihan kunnolla ennen kotiinpääsyä.

Ps. Ostin juoksurepun ja siihen sopivan juomapussin. Hinta puolet siitä mitä olisi ollut Suomessa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!