sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kohti Seikkailua: Elämäni ensimmäinen puolimaraton - Voittajafiilis!/Hanna

Viimeisten parin viikon aikana treenit ovat olleet lähinnä herkistelyä ja fiilistelyä Iin testipuolikasta ajatellen. Parhaita hetkiä on ollut Levillä tehty mäkitreeni 4 päivää ennen kisaa. Olin tämän viikon työmatkalla lapissa, ja päivät kului palavereissa ja autossa istuessa. Sain jalkani niin totaalisen jumiin siitä istumisesta, että pelotti jo, miten käy. Torstaina kun tulin kotiin, olin melkoisen väsynyt, mutta kävin kuitenkin tunnin verran juoksemassa, että sain pohkeita edes vähän auki.

Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena mutta melko kylmänä. Totesin, että kyllä urheilutoppi+juoksutakki riittää, lämpötila kuitenkin nousee auringon alkaessa lämmittää. Matkalla Iihin taivas meni pilveen, ja lämpötila laski nollaan. Totesin puolisolle että en tule tarkenemaan tällä varustuksella, pysähdytään Kärkkäisellä että käyn ostamassa pitkähihaisen juoksupaidan takin alle. Ensimmäinen tekninen paita mikä käteen osui, ja kassalle. Mitäpä tuota sovittamaan!

Pääsin kisapaikalle ja kävin ilmoittautumassa. Vähän alkoi lievä jännitys hiipiä uuden puseron alle. Tsekkasin että juoksurepun säädöt ovat hyvät ja vähän hyppelin lämpimikseni - pohkeet eivät tuntuneet "normaaleilta" mutta ei pahaltakaan.
Odottavan aika on todella pitkä! Yhtäkkiä kello tuli 11 ja yllättävän suuri joukko juoksijoita lähti matkaan. Minä jättäydyin jälkijoukkoon, tavoiteaika 2:30 tarkoittaa 7min/km juoksuvauhtia, joten saivat nopeimmat mennä menojaan. Juoksu kulki heti alusta asti mukavan rennosti, ja ensimmäisen 2,5 kilometrin kohdalla totesin, että vauhti on 6:30min/km, mutta helppoa ja mukavaa menoa. Helpotusta toi edessä samaa vauhtia juokseva mies, jonka perässä roikuin ensimmäiset 7 kilometriä - hän oli ilmeisesti juoksemassa kymppiä, koska en nähnyt häntä enää toisella kierroksella, ja hän lähti aika kovaa menemään sen 7 kilometrin jälkeen. Jatkoin omaa menoani samaa vauhtia kuin siihenkin saakka, koska se tuntui hyvältä.

Kymmenen kilometrin kääntöpaikalla mietin, että kärsisiköhän tästä vähän kiristää vauhtia, mutta en tehnyt asialle vielä mitään. Lähinnä yritin jarrutella, kun menohaluja oli, mutta en ollut ollenkaan varma jaksanko juosta loppuun saakka jos nyt alan jo kiristämään. Tässä vaiheessa kyllä tiesin jo, että tavoiteaika tulee alittumaan - en uskaltanut katsoa kellosta kauanko olen ollut matkalla. Olin laittanut uutuuttaan kiiltelevän sykemittarini näyttämään vauhtia ja matkaa - viis sykkeistä!
Edelleen meno oli helppoa ja rentoa, ja vauhti siellä 6:30 paikkeilla koko ajan. Olin jo ennen lähtöä päättänyt, että jos 15 kilometrin kohdalla tuntuu että kärsii lisätä vauhtia, niin sitten lisään - vitosen jaksaa vaikka pää kainalossa!

Ja niinhän siinä sitten kävi, että 15 kilometrin kääntöpaikalla lisäsin vauhtia, kun kerran tuntui siltä että siihen vielä pystyy. Jossain välissä vähän tuntui polvessa ikävältä, mutta en antanut asian häiritä, kun tiesin ettei ole enää pitkästi. 19 kilometrin kohdalla tuli ensimmäistä kertaa olo, että voi kun tämä jo loppuis! Totesin kuitenkin, että nyt juostaan - se maali tulee sieltä aikanaan. Turha miettiä maaliviivaa ennen kuin se näkyy. Juoksin niin kovaa kuin pystyin enää siinä vaiheessa - en uskaltanut hidastaakaan, kun pelkäsin ettei jalat tottele enää jos hidastan.

Pääsin maaliin ajassa 2:13:40. Ei huono aika ensimmäiselle puolimaratonille. En kyllä villeimissä unelmissanikaan olisi uskonut alittavani 2:15!

Myöhemmin, kun pääsin katsomaan väliaikoja, sain yllätyksekseni todeta juosseeni viimeiset 5km nopeampaa kuin koko keväänä kertaakaan!

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava fiilis jäi juoksusta! Ylitin itseni totaalisesti tuolla vauhdilla. Sen tiesin, että pystyn juoksemaan puolimaratonin, mutta että tuota vauhtia! Niistä välillä jopa tylsistä PK-lenkeistä H.I.T.A.A.S.T.I on siis ollut hyötyä - nyt kun sitä kestävyyttä ja vauhdinpitokykyä tarvittiin, sitä löytyi :)
21.1 km/ 2:13:40/ 6:18min/km (= 9,5km/h)/ HrAvg 157 (max174).  Koko matkalla ei ollut mitään kremppoja tai kramppeja. Pohkeet eivät jumineet, eikä mikään muukaan paikka - lievästi oikea polvi kipuili loppumatkasta, mutta se ei häirinnyt menoa.

Nyt rauhassa palautellaan ja lepäillään ensi viikko ja annetaan tuon lievästi kipeytyneen polven asettua. Juuri nyt - vuorokausi kisan jälkeen - tuntuu, että eihän täsä mitään palautumisia tarvitse, voisin heti mennä uudestaan! Nyt vain maltilla lepoa ja venyttelyä, ja ensi viikon jälkeen alkaakin valmistautuminen NUTS Karhunkierrokselle - 10km pidempi matka maastossa. Jännää!


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pääsiäisestä tähän päivään/ Piia

Pääsiäisenä herkuttelin. Söin niin että tuli ihan paha olo. Söin viikon sisällä useana päivänä kaikkea mahdollista makeasta suolaiseen, ja olo olikin sitten tovin hyvin turvonnut. Jep, tosi hyviä syitä: pääsiäinen ja suklaat, naapurin pyöreät synttärijuhlat ja herkut ja anopin pyöreät synttärijuhlat ja siihen kuuluvat herkut.. Ja kaikki viikon sisään. Kyllä otti taas oman hetkensä että psyykkasin itseni ruotuun. Jos syömisen päästää karkaamaan lapasesta -ihan siis oikeasti päästää vapaaksi- siihen urautuu pelottavan helposti. Mutta vielä pelottavampaa ois jos kuntoilun unohtais samaan syssyyn.. Onneksi se on ollut nyt sellainen pelastusrengas tässä syömisen meressä. :D Sen voimin on ollut helpompi päästä taas raiteilleen kun on vaan sinnillä jatkanut. Pari-kolme kertaa viikossa olen puntteja koittanut kotona edelleen heilutella: Jalat+vatsat, selkä+olkapäät, rinta,vatsat+kädet. Ja n. tunnin verran aina per. kerta. Vielä kun saisi sen venyttelynkin iskostettua itelle kerta viikkoon.. Paino on pysynyt nyt 3 viikkoa samassa lukemassa.

Kyllähän näillä jo saa hyvät jumpat aikaseksi.

Töiden ansiosta normaali arki-syöminen on pysynyt ihan ok raiteillaan. Ja askelia siellä edelleen kertyy päivittäin kiitettävästi. Keskimäärin 20 000 askelta päivässä (n. 14km). Parhaimpina päivinä askelia on kertynyt jotain 28 000, joka on liki 20 km. :D Mutta päivittäin 10-20 km tulee siis tepasteltua.
Kyllä täyttyy aktiivisuusrannekkeen mukaan päivän aktiivisuustaso ja kaloreitakin palaa parhaimpina työpäivinä 2700-2800. Ja sen kyllä illalla tunteekin tämmöisten päivien jälkeen, unta ei tarvitse paljon houkutella. Ja unen olen nyt kokenutkin erityisen tärkeäksi itselleni.
 Vähintään 8h yössä niin seuraava päivä on hyvä ja virtaa riittää. 8-9 tuntimäärän jälkeen yleensä herää itsekseen ja olo on virkeä. Ja jaksaa työpäivän jälkeen muutakin kuin lösähtää sohvalle. Monena päivä olen kyllä päivät aloittanut kotitreenillä, kun illaksi on ollut töihin meno. Työvuoro loppuu niin myöhään että sen jälkeen treenaamisessa ei ole kyllä mitään järkeä, unet vaan kärsii.

Viime sunnuntaina starttasin tämän kevään juoksu/hölkkäkauden! Keväinen ilma sai minut liikkeelle, päätin lähteä kokeilemaan miten se tossu talvitauon jälkeen nousee. Toki oon läpi talven tehnyt kävelylenkkejä, mutta jotenkin ajattelin että se ei olisi riittänyt pitämään juoksukuntoani (jos sitä nyt siksi voi sanoa :D) yllä.. Kävin hölkkäämässä semmoisen 4km, ja yllättävän kevyesti meni! Ei tuntunut pahalta ollenkaan. Lenkin päälle pikku reisi-pyllyjumpat kyykäten ja n.70 cm korkealla terasille vuorojaloin nousten.. Ai että.

Napit korviin ja temmokas irkkumusa ilman laulantaa soimaan. Toimi!
 Tämän viikon ohjelmaan on töiden lisäksi kuulunut kotitreenit maanantaina ja tiistaina, taiji chen-treenit keskiviikkona, kotitreeni torstaina ja perjantaina juoksulenkki kylälle ja takaisin! Piti käydä vähän miljoonahakemuksia laittamassa vetämään siinä samalla.. Kilsoja kertyi rapiat 7, ja aikaa meni 52min. Ihan hyvä lenkki, loppuvaiheessa otin muutamat intervallispurtit ja olo oli niinku joku muu ois minun jaloilla pinkonut. :D Ja siihen päälle taas pienet jalkajumpat takaterassilla. Eilen sitten oli kiire päivä töissä ja päivän aikana reippaasti askelsin liki sen 28 000 askelta.. Töiden jälkeen kävin myös Taiji-seuran vuosikokouksessa, ja kiinalaisessa syömässä hyvin. ;) Lauantaina meijän tytöillä oli yökyläkavereita, ja voi sitä hihittelyn ja supattelun määrää illalla kun nukkumaan pitäisi laittaa.. Tänään sitten hoidin kansalaisvelvollisuuteni äänestämisen merkeissä. Ja tätä viikkoa nyt tarkastellessani ajattelin pyhittää illan venyttelylle ja saunomiselle.

Yhen aamupäivän eväät, oli niin nälkä että kerkesin syödä riisipiirakan melkeen kokonaan ennen ku kuvan hoksasin ottaa. :D

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vaaka?/ Raila

Pari viikkoa treenausta takana. Kaikki harjoittelu mitä ohjelmaan kuului, ne on suoritettu. Ja olo on onnellisen ja onnistuneen välimailla. Ja sykemittari on oiva apuri treenatessa. 

Tämän viikon olen pitänyt ruokapäiväkirjaa. Punninnut tunnollisesti ruoan määrän, ja tavoitteena on ollut 1500 kaloria päivässä. Tiistaina repsahdin, mutta toisaalta, kun päivällinen jäi väliin, onko tuo nyt ihme. Ja keskiviikkona olikin sitten korjausliike toiseen suuntaan: kaloreita tuli sen verran vähemmän, että viikon kokonaisuutta suhteen vaa`an lukemia katsoessa voin olla hyvin tyytyväinen.


Minun täytynee oppia, että en kiinnitäkään niin huomiota henkilövaa´an lukemiin vaan siihen mitä suuhuni laitan ja miten treenaan. Onkohan ruokavaaka tärkeämpi kuin henkilövaaka?


torstai 16. huhtikuuta 2015

Kohti Seikkailua - Sinnillä täysiä - tai ainakin niin kovaa kuin jaloista lähtee/Hanna

Viime viikko ja tämä viikko ovat olleet ensimmäiset pitkiin aikoihin, että olen pystynyt treenaamaan ohjelman mukaan. Tosi hyviä treenejä olenkin saanut tehtyä, ja yhtä parhaista ikinä avaan tässä postauksessa. Kilpailuviettini on ollut lepotilassa 20 vuotta, ja nyt se alkaa heräillä.

Tykkäsin jo lapsena juosta. Juoksin aina kaikissa koulun kilpailuissa, en koskaan voittanut, mutta en ollut myöskään viimeinen. Jostain aina löytyi se lisävaihde kun alkoi tulemaan joku liian lähelle takaa, tai jos edellä oleva selkä alkoi lähestyä. Sen saman riemun tunteen koin eilen, kun kävin Oulu Trail Run cupin ensimmäisessä osakilpailussa vähän ottamassa tuntumaa siihen, miltä tuntuu juosta kilpaa. Eihän tuo mikään virallinen kilpailu ollut, matkakin oli vähän sinne päin (5.3km), mutta ajanotto ja radan merkkaus toimi niinkuin "oikeissa" kisoissa.

Pääsin kaverin kyydillä kisapaikalle. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten siinä oli aikaa vähän lämmitellä ja ihmetellä ihmisiä. Kisaan osallistui vajaa 50 polkujuoksijaa, ja näkyipä joukossa muutama tuttukin. Olo oli energinen, eikä räntäsade haitannut yhtään!

Lähdön hetken koittaessa asetuin joukon häntäpäähän (lapsena tälläsin aina eturiviin), oli sen verran kovia juoksijoita viivalla, että olisin ollut vain tiellä jos siihen etujoukkoon olisin asettunut. Än-Yy-Tee NYTin jälkeen iloinen puheensorinainen joukko lähti liikkeelle, minä siellä mukana. Tunne oli jotenkin aivan epätodellinen - tässä minä juoksen, jonon jatkona, kovaa. Taktiikkani oli juosta "täysiä". Kärkijoukko meni menojaan, ja minä roikuin keskikastissa melkoisen pitkään - jossain vaiheessa päästin takanani olevat ohi,koska arvelin heidän haluavan mennä kovempaa. Oma vauhtini kun ei ole todellakaan noiden pidempään lajia harrastaneiden tasolla. Jäin tämän ryhmän perään roikkumaan, sama olisi ollut juosta heidän edelläänkin, koska vauhti pysyi kutakuinkin samana kuin vetäessäni itse letkaa. Jossain vaiheessa jäin "jumiin" parin lapsen taakse, ja jänikseni menivät menojaan. Ohitin lapset sopivassa kohdassa, ja sen jälkeen juoksin yksin - siinä tarvittiin sitä sisua että pystyi pitämään sitä vauhtia yllä. Niin kauan kun juoksin letkassa, ei ollut mitään hätää, mutta happojen polttaessa reisissä ja sykkeen huidellessa jossain aivan omilla kymmenluvuillaan se yksin taivaltaminen oli kyllä aika vaikeaa. Reitti kulki vielä metsän siimeksessä mutkitellen, joten en nähnyt edellä meneviä lainkaan. Heti kun tuli aukeampi kohta ja näin edellä menevät, ja sain lisävauhtia. Ihan loppukilometreillä ohitinkin yhden kanssakilpailijan. Ja kipitin karkuun  minkä vain jaloista pääsin! Ja siinä kohden pääsin - kilpailutilanne ja tieto siitä että tästä ei ole enää pitkä matka antoivat vielä lisäboostia menoon.

Olihan mahtava kokemus vuosien jälkeen juosta kilpaa! Jaksoin painaa "kaasu pohjassa" (HrAvg 169, max 176) koko lenkin, vaikka välillä tekikin tiukkaa - korvien välissä. Tunne sen jälkeen kun maaliviivan oli ylittänyt, oli kyllä ihan huikea! Hävisin kärjelle melkein 15 minuuttia, mutta voitin itseni. Eikä tällä kuntotasolla ja polkujuoksukokemuksella 35:18 aika ole mielestäni ollenkaan huono - keskivauhti oli 6:30 luokkaa, enkä ole tuota vauhtia juossut tasaisellakaan aikoihin, saati polulla!

Reitti oli hyvä, oli kovaa alustaa, jäistä polkua, puoliksi sulanutta polkua, sohjoa ja lunta. Oli puunrunkoja, kivikkoa ja ihan kunnon kuralillinkiä. Ylämäkiä ja alamäkiä. Ja niitä selkiä jahdattavana! Mahtavaa!

Tätä lisää!




Viikko 15 / Anu

Viime viikon alkuviikolla iski hillitön flunssa, ilman kuumetta tosin. Takareiden pamahtaminen altisti omalta osaltaan flunssapöpölle ja kun vielä kikkailin ruokavalion kanssa niin tuloksena oli tämä. Mulla oli testissä maidoton ja viljaton ruokaviikko tai oikeastaan kaksi viikkoa. Tällä saattoi olla jopa vaikutusta flunssan ärhäkkyyteen. Paino lähti hetkellisesti laskuun ja tottakai olin ihan liekeissä. Vatsa oli litteä ja olo.. Hieman kärttyinen ja kireä.

Hyvä oppiläksy taas siitä, että hyvällä ololla ja treenikunnolla on paljon suurempi merkitys kuin vaakalukemalla. Miksi se on niin vaikea saada upotettua tuonne omaan kalloon, kun hoen sitä omille asiakkaillekin joka viikko ja päivä?

Viikon 15 treenit:
Ma: Kävelyä ja pikku pätkä hölkkää. Takareiteen sattui niin ei hölkkä onnistunut.
Ti: Tein kuntopiirin ihan hyvällä fiiliksellä ja 10 minsan rutistus crossarilla.. oli kova setti ja fiilis ihan katossa! Tästä flunssa sai ehkä sytykkeet..
Ke: kahvakuulatreenit vedin sanallisesti ja hieman vain mukana tehden.
Veto oli poissa to-pe joten lepäilin ihan suosiolla.
La: Aamulenkki 38 minuuttia. Ihana kevätaamu! Päivä kehonikämittauksia tehden sekä kuntosaliopastusta ryhmälle. Omat treenit sitten illemmalla:
Kyykky 40/50kg olisi mennyt enemmänkin
sjmv 20 kg pitempi sarja pumppaillen
penkki 35 / 40kg oli tiukka!
leuat melkein 2 normaalisti ja loput avustetusti sekä ylätaljaa 12 toistoa 45kg:lla
keskivartalo 2x - Hyvä treeni vaikka hieman flunssa vielä päällä
Su:  Kävelyä reilu tunti pk-sykkeillä ja lopuksi 20 minsan setti crossarilla. Tuntui hyvältä.

Palautin osittain maidon ja viljat takaisin tällä viikolla, sillä huomiolla että kaura heittää mahan ihan sekaisin. Tattaripuuroa heraisolaatilla ja marjoilla on sitte tämän viikon lempparisetti aamuisin. Nams.


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Personal Trainer – minulleko?

Olen yrittänyt pudottaa painoa jo pitkän aikaa. Tämä lähtötilanne alkoi olla sietämätön itselleni. Nyt olen saanut olemiseni hyvälle tasolle. Miten? Tein tänään sopimuksen personal trainerin kanssa. Tänään oli ensimmäinen tapaaminen. Anu alkaa kanssani yhteistyöhön kuntoni kohottamiseksi, kilojeni karistamiseksi ja väsymykseni voittamiseksi.
Ensin ajatus henkilökohtaisesta tsemppaajasta tuntui mahdottomalle. Nyt olen innoissani! Minulla on kanssa kulkija, joka motivoi, saa asenteen pysymään siellä missä sen pitääkin olla. Tämä kaikki on opettelua.
Suunnitelmassa olisi 2-3 kertaa viikossa treeniä. Yhdestä kahteen kertana kuntouintia, yksi kerta salitreeniä. Käynhän minä, jos on ollut oikein hyvä yö, aamulenkin ennen aamupalaa. Lyhyt se on, mutta saan purettua yön aikana kertynyttä energiaa siihen sopivasti. Olisikohan mahdollista, että puolen vuoden kuluttua pystyisin juoksemaan ennen aamupalaa?

Kuka?
Olen Raila, 48. Nainen, jolla on ollut ylipainon kanssa monta monituista vuotta ongelmia. Haluan kertoa tästä projektista ja prosessista teillekin. Uskon, että moni asia tulee muuttumaan. Minun hommani on liikkua. Olen hyvin itsekriittinen, joten se voi koitua kompastukseksi. Siksi on hyvä, että meitä on kaksi tällä matkalla.

Viikko 14 / Anu


Ma: Kahvakuulatreenien veto. Jätin askelkyykyt väliin ja keskityin muihin liikkeisiin, vatsatreenit erityiskovat! Oi että poltteli! 
​Ti: Kuntopiiri 3krs /16 minuutin rypistys, sovelletusti ilman kyykkyhyppyjä tai penkillenousuja/pohjehyppelyitä. Takareisiparkaa piti säästellä. Venyttelyä ja rullailua lisäksi.
Ke: Kahvakuulatreenit, samat fiilikset kuin maanantaina ja tehot ainakin yhtä kovat.
To: Lepoa sekä keholle että mielelle. Käytiin husbandin kanssa ulkona syömässä sekä leffassa. Kaiken kruunasi Samuli Edelmannin keikka, hieman tanssimista ja kävelyä.



Pe: Kävely 48 min. Vasen jalka melkoisen tönkkö ja siihen sattui jos kävelin vauhdikkaasti. Treeniohjelmassa olleet vedot jätin haikeasti pois. Nyyh.
La: Lepo ja ajelu Kalajoelle. Polskin kylpylässä lasten ja husbandin kanssa melkein neljä tuntia, ihan mahtavan rentouttava reissu. Nukuin tosi hyvin, sänky oli kuin pehmeä pesä. 
Su: Pieni kävelylenkki rantareitillä hotellin ympäristössä. Kotimatka, jonka aikana vasen jalka vihoitteli mulle ihan koko matkan. Nukuin pikku tirsat autossa. 

Sunnuntaina Kunnostamon kotisalilla treenit. Fiilis oli hyvä, kyykyissä takareisi ei tuntunut pahalle, sjmv:n tein pelkällä tangolla. 
Jalkakyykky 50kg
Mave sj 20kg
Penkki 30/40/40kg
Leuanveto itse+avustettu (mies nosti jaloista ja minä vedin itteäni ylös). Olin ihan poikki näiden jälkeen. Olo ihan kuin pieksetyllä!! 
Vatsat ja kyljet nopeesti läpi, tehoja säästämättä
Fiilis treeniviikosta oli hieman ristiriitainen. Uskallanko tehdä vai en ja miten se vaikuttaa takareiden paranemiseen. Sunnuntain treenit kuitenkin tuntuivat tosi hyviltä, joten se pelasti paljon fiilistä. Kävelyt ilmiselvästi pistivät takareiden lujille. Sunnuntaina sain kunnon hieronnan jalalle, joka vähän avasi tukkoisuutta. Liikkuvuus aika minimissä, ihan kuin olis tönkkösuolattu! 

Oon testannu nyt pari viikkoa maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota. Välipalojen kanssa on ehkä suurimmat ongelmat, kun on tottunut joka välissä hörppimään pirtelöä maitorahkasta ja marjoista tehtynä.. Nyt kun sitä ei ole ollut listalla niin keksipä jotaki muuta. Soijajogurtista tulee kieli kipeäksi ja heraisolaatti nyt ei kovin hyvälle maistu. Olo tosin on hyvin kevyt ja littana, paino on ehkä aavistuksen tullut alaspäin. Nyt en tosin ole käynyt vaakalla, niin ei tarkkoja lukuja ole. 


Pääsiäisenä herkuttelin mignon-munilla ja paleobrowniella. Olipa pikkusen makiaa. Gluteenittomuus ihan selvästi sopii mulle, vatsa ei ole ollut sekaisin yhtenäkään aamuna. Tattaripuuro kananmunanvalkuaisella ja marjoilla on mun uusi aamuherkku. Ehkä mä tässä  pikku hiljaa palautan sen maidon takaisin ruokavalioon, ainakin rahkan muodossa ja tsekkailen mitä vaikutusta sillä on. Ainakin se helpottaa arkea, kun siihen on kerran tottunut. Pihviäkään ei jaksa koko aikaa syödä ;) Hyväähän se kyllä on!


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kohti Seikkailua 12-13 - sairastelua ja kuningasideoita /Hanna

Viikko 12


Koska sunnuntaina jäi lenkki väliin, ja oli töiden jälkeen aikaa,päätin lähteä katselemaan vähän maisemia. Eipä ollut ihan tasainen paikka tämäkään. Kiikuin hotellin takana avautuvalle vuorelle: kilometrin matkalla korkeutta tuli 100m lisää.voin kertoa että oli tiukka mäki. Kävelin suurimman osan matkasta ja silti syke huiteli jossain ihan omissa sfääreissään. Alkunousun jälkeen mutkittelin ihania pieniä kujia ylös-alas- ja sivuile. Hyvä kaupunkisuunnistustreeni :)
Toki suunnistusta helpotti kun näki alhaalla olevan kirkontornit koko ajan, niin silloin tiesi missä on. Ihmeen hyvin löysin hotellillekin ilman mitään erikoismutkia.
7,2km/58:00min (8:04min/km) HRAvg 140 (max 169). Mukavasti aina ylämäen jälkeen tuli alamäki/tasaisempi pätkä, jolla sai sykken tasattua oikeisiin lukemiin.
 

Maisemat oli kyllä kertakaikkisen mahtavat! 
Loppuviikko menikin sitten flunssassa ja vatsataudissa, joten treenaaminen oli nollassa.

Viikko 13.
Maanantai:
Viikonloppu meni flunssasta ja vatsataudista toipuessa, joten maanantaina oli jo virtaa kinttaissa. Ohjelman mukaan olisi ollut lepopäivä, mutta koska olin viikon maannut, päätin varovasti käydä ulkoilemassa. Kevyt kävelylenkki herätteli mukavasti kroppaa taas treenin makuun.
Lenkin statistiikka: 6km/58min; HrAvg 118 (Max 132)

Tiistai
Täytin vuosia. Synttärin kunniaksi astuin vaa'alle ensimmäistä kertaa helmikuun jälkeen. Voisin vaikka hävittää tuon rakkineen: puntari näytti tasan samoja lukemia kuin aloittaessani projektin kolme kuukautta sitten! Hyvä syy vetää kaksin käsin kakkua naamariin.
Treenin suhteen jatkoin edelleen kevyä linjaa, että varmasti ehdin toipua ja palautua sairasteluista. Käytiin kaverin kanssa pojan treenien aikana vajaan tunnin kävely/juoksu –lenkki. Hyvä lenkki oli, vaikka välillä käveltiinkin. 6,5km/55min (8:30min/km); HrAvg 132 (max 149). Tämmöisiä pitäisi tehdä kai useamminkin.

Keskiviikkona olisi ollut lihaskuntopäivä, mutta lähdin ystävän kanssa illalliselle, niin se jäi. Olin kyllä muutenkin aikonut tehdä treenin vasta torstaina.

Torstaina päivä meni siivoillessa ja pakkaillessa. Lähdimme mökille pääsiäisen viettoon. 

Perjantai
Sain kuningasidean juosta omalta mökiltä vanhempieni mökille. Siinä vaiheessa kun alkoi satamaan räntää, mietin toisen kerran idean järkevyyttä. Päätin että pieni sade ei haittaa, ja nykäisin lenkkikamppeet niskaan. Puolisolle kerroin reitin, että voivat poimia minut kyytiin jos en jaksakaan.
Ensimmäiset neljä kilometriä mietin vain ja ainoastaan yhtä asiaa: jos tämä ei tästä helpota, soitan hakemaan. Neljän kilometrin jälkeen juoksu alkoi kuitenkin tuntua hyvältä ja löysin hyvän, rennon rytminkin tekemiselle. Sykkeistä en jaksanut välittää, säädin sykehälytyksen 80% kohdalle ja päätin että näillä mennään. 

Matka taittui mukavasti räntäsateessa, ja jouduin muuttamaan reittisuunnitelmaa – räntäsateessa sohjossa valtatien reunaa ei tuntunut kivalta. Siirryin siis heti tilaisuuden tullen pienemmälle tielle, jossa ei ainakaan liikennettä ollut haitoilla. Tosin kelirikkotiellä kymmenen senttiä loskaa jalkojen alla vaatii vähän itsekuria. Varsinkin siinä kohden kun tajusin, että tälle mahtavalle pitkän perjantain kärsimyslenkille tulee mittaa 17km tai yli (talonnumerot alkoivat 10:llä, ja vanhempieni mökin numero alkaa 3:lla), meinasi usko loppua. Onneksi räntäsade lakkasi, ja päätin, että tätä tämä nyt on. Sukat märät, kengät märät, vähän jano (enhän minä mitään nestettä ollut hoksannut ottaa mukaan) ja vähän energiavajetta. Ihan sama meno kuin kahden kuukauden (!) päästä Rukalla tulee todennäköisesti jossain vaiheessa olemaan. Kelirikko ja se 10cm loskaa toi vielä semmoista polun tapaista tuntumaa alustaan. 


Kun pääsin perille, mittari näytti 18,05km (Aika 2:18; Keskivauhti 7:40min/km; HrAvg 149 (Max 168). Aika hurja veto vaikka itse sanonkin! 
Vaikka alku oli vaikea ja reilun kympin kohdalla oli pieniä vaikeuksia (lähinnä sen takia että olin arvioinut matkan väärin)  oli meno muuten helppoa ja rennon tuntuista, ja olisin jaksanut vielä jatkaa – ja jalatkin olivat siinä kunnossa että olisin pystynyt – mietin jo että pitäisikö kävästä pikku mutka vielä, että saa sen 20 mittariin! Onneksi järki voitti - jos olisi sitä nestettä ollut matkassa, olisin saattanut jatkaakin vielä vähän matkaa. Mutta uusi juoksureppu jäi kotiin...ja tässä on enää kolmisen viikkoa aikaa Iin testipuolikkaaseen.

Äitini oli lämmittänyt saunan valmiiksi, joten lenkin jälkeen pääsin saunaan venyttelemään ja pesulle, ja sieltä suoraan ruokapöytään. 

Lauantai
Edellisen päivän venyttelyt ja kunnon ruoka heti lenkin jälkeen auttoi palautumisessa, ei tuntunut jaloissa ollenkaan siltä että olisin juossut edellisenä päivänä 18km. Ohjelman mukaan olisi ollut lihaskuntopäivä, mutta päätin ottaa rauhallisesti. Vähän vain puuhastelin pihalla ja rakensin pääsiäiskokon.

Sunnuntai
Tuo mökkielämä on siitä kivaa, että siellä on kaikenlaista pientä puuhaa aina, ja tulee tehtyä ja touhuttua huomaamatta melkoisesti. Lähin kuntosali – siis oikea sellainen – löytyy ehkä kylältä 25 kilometrin päästä, mutta kun on metsää ja puutöitä, siinä ei oikeastaan edes kaipaa kuntosalia kun on pari tuntia huhkinut klapisavotassa tai pöllimetsässä. Tämän viikonlopun erikoisuutena oli pöllien raahaaminen pihaan metsästä. Meillähän ei ole (vielä) mitään moottoroitua kulkuvälinettä, vaan kuljetamme polttopuut metsästä ahkiolla pihaan näin keväällä. 


 Oman pikantin säväyksen tähän puuhaan toi pari pientä muuttujaa: ne syksyllä tehdyt pöllikasat olivat noin metrisen hangen alla sekä maahan että toisiinsa kiinni jäätyneinä. Lisäksi se hanki kantoi vain aamulla, mutta iltapäivää kohden pinta suli, ja siellä kahlattiin haaroja myöden sen ahkion kanssa. Voin kertoa, että on tehokasta koko kropan treeniä vetää märkiä pöllejä ahkiossa haaroja myöden hangessa. Puhumattakaan alkulämmittelyistä kun sen kasan kaivoi esille ja nosteli siihen hangelle.

Tästä onkin hyvä jatkaa. Perjantain lenkki taisi olla viimeinen nastalenkkarilenkki tälle talvea, ihanaa kun saa kesälenkkarit jalkaan! Huhtikuu on jo pitkällä, ja vähän katsausta minun tulevaan kuukauteen: Oulu trail run cup alkaa 15.4. Aion osallistua ainakin kahteen osakilpailuun - yksi voi jäädä työreissun takia välistä. Matkat ovat 5-10 km, ja ajattelin ottaa nämä lähinnä sen kilpajuoksukokemuksen kartuttamisen sekä vauhtikestävyyden parantamisen kannalta.
28.4. olen menossa Iihin juoksemaan sen puolimaratonin testijuoksuihin. Perjantain kokemuksen perusteella luulen, että 2:30 on ihan realistinen aikatavoite sinne.