sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Mikä siinä on että pittää vastustaa!? / Piia

Se on ihime homma et heti ku ehtii vähä tuuletella et nyt menee hyvin, nyt on ihan jäätävä flow, niin kohta tulee jokin poikkiseikka ja tipauttaa takas maanpinnalle.
Näin kävi minulle kuluneella viikolla.. Viikko sitten perjantaina heräsin, ilma oli mitä mainioin, ja minulla oli vapaapäivä! Päätin aloittaa päivän, ja odotetun viikonlopun energisesti vähän pidemmällä aamulenkillä. Lenkkarit jalkaan ja pikku veryttelyt ja ulos auringonpaisteeseen. Hölkkä kulki aika hyvin n. 8km ja tunnin verran. Siihen tekasin sitten päälle vielä pienet peräosaston treenit takaterassilla. Suihkuun ja ruokaa naamariin ja hetkeksi puuhaileen kotihommia. Olo oli todella energinen!

Pöperön tekoa, jasmin-riisiä, kanaa ja purjoa...mmm.. Kyytipojaksi vielä salaattia fetalla ja oliiveilla.

Illalla oli tiedossa kolme tuntia intensiivistä taijin treenaamista Shifun johdolla. Hän tuli Helsingistä viikonlopuksi Ouluun pitämään meille leiriä. Pääopettajamme on aivan mahtava, hän pistää meidät joka kerta koville, venyttää kestävyytemme ja taitomme aivan äärirajoille. :D Näiden tuntien aikana ehdin jo katua aamulla tekemääni lenkkiä ja treeniä. :D Meinas jalat olla aika poikki..
Noh, lauantaina jatkui sama rääkki, miekat oli vain lisänä väsyttämässä tasapainon merkeissä myös käsivarsia ja olkapäitä. :D Mutta en valita, oli ihan mahtavaa!

Lauantain viiden tunnin treenamisen jälkeen menimme illalla porukalla syömään ja rentoutumaan, teki todella hyvää. Ilmapiiri oli todella kevyt ja lämmin. :) Ja  kaupunki-ilmassa oli toki pientä Kärppä huumaakin... ;D Kyllä oli Oulu sekaisin. :D
Sunnuntaina treenit jatkuivat vielä muutaman tunnin verran, ennen kuin oli aika hyvästellä Shifu taas ensi kertaan.

Viikonlopusta jäi todella hyvä fiilis ja töissä oli mukavaa ja alkuviikon treeni kulki hyvin ja ja.. Kunnes tuli keskiviikon chen-treenit ja yksi virheliike. Harjoittelimme yhdenlaista vuorojaloin tehtävää hyppyä, jossa samalla pyörähdetään 180 astetta. En käsitä miten, mutta jotenkin treenikenkä onnistui tarttumaan löysiin treenihousuihin ja kohta havahduin polviltaan lattialta nilkka kummallisessa asennossa ja polte jalkapöydässä. Ei muuta ku KKK:ta kehiin ja tunnusteleen mitä sattu.. Jalka oli alkuun ihan ok, ja luulin että voin jatkaa treenejä, mutta ei.. Kipu vaan voimistu koko ajan ja sitten päätin lähteä kotiin lepuuttaa jalkaa ja hoitaan sitä vähän kylmägeelillä. Autolla ajaminen oli aikamoista irvistelyä, eikä jalalle oikein kestänyt laskea painoa.. Kuitenkin sinnillä ajattelin että yön aikana se helpottaa ja seuraavana päivänä töihin vaan! Noup. Jalkaa särki aamulla edelleen, eikä painoa kestänyt laskea. Ei auttanu ku nöyrtyä ja soittaa töihin että sori, en voi tulla. Ja aikaa lääkärille.. Kävinkin sitten röntgenissäkin. Onneksi lopputulos ei ollut niin paha kuin pelkäsin jo melkein kuollakseni!! Tuomio oli nivelsiteet, ei murtumia. Nyt on neljäs päivä tuon pikku vahingon jälkeen, mutta en voi vielä kuvitellakkaan kävelylle lähtöä saati muuta treenaamista jaloillani.. Painoa kestää jalalle jo laskea, mutta jalkapöytä on edelleen turvoksissa ja kankia ku puupölökky. :/ Toivottavasti tässä ei ihan älyttömän kauaa mee parantua. Kokemuksia ei ole minkäänlaisia entuudestaan tällaisesta.. Mutta ei anneta hidastaa, eihän tämä estä ylävartalon treenaamista! :D

Vappukin meni siis hyvin rauhallisissa merkeissä, sohvalla makoillen. :D
Paino pysyny taas pari viikkoa aikalailla samoissa, reilut -6kg alkuun nähden. Ja pakko laittaa tähän loppuun dramatisoitu kuva, erinlaisella valotuksella saa jänniä aikaan! :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!