sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kun kaikki ei mene niinkuin Strömsössä...

Karhunkierroksen jälkeen mikään ei ole mennyt niinkuin pitäisi. Polven rasitusvamma, sairastelua ja yleistä motivaation puutetta, joka varmasti johtuu kahdesta edellämainitusta. Toisaalta kaikilla näillä on varmasti yhteys, kipeä polvi esti juoksemisen, mutta pakko oli vähän yrittää. Ja se kipeytyi uudelleen.
Pitkä kevät, rankka kisa Rukalla ja vielä huono palautuminen johtivat sitten parin viikon pakkolepoon kun sairastuin kunnon flunssaan.
Nyt, kun takana on ensimmäinen ehjä treeniviikko kokonaseen kuukauteen, alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä. Pitkästä aikaa tuntuu että treeni maistuu.

Oman kehon kuunteleminen on kyllä taito joka kannattaa opetella. Olisinko sairastunut jos olisin malttanut levätä sen karhunkieroksen jälkeen ihan oikeasti kunnolla - "kevyt kävelylenkki" ON sekin liikuntaa ja tommoisen rasituksen jälkeen ehkä jopa vähän liikaa.
Jos on rasitusvammaa, niin se ei parane sillä että "mää vähän kokeilen joko se kestää". Ehkäpä se megaflunssa oli oman kehon keino sanoa että nyt riittää!
Parin viikon pakkolevon jälkeen olen hiljalleen pidentänyt juoksumatkoja - aloitin kolmesta kilometristä, nyt olen seitsemässä menossa. Ajatuksena on, että polveen ei saa alkaa käydä kipeää yhtään. Ja sen verran raju oli flunssa, että ehkäpä ihan hyväkin hyvin varovsti, tunnustellen palata normaaliin harjoitteluun. Se tapahtui hiljalleen kahden viikon aikana, ilman paineita jos jäi treeni vielä välistä.
Eilisen VK-lenkin jälkeen uskalsin jo ilmoittautua Jättiläisten yö- juoksutapahtumaan Paltamon Kivesvaaralle. Matka maltillinen 11km.



Hänestä tulee vielä kova kirittäjä poluille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!