sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kohti seikkailua - Jättiläisten yö Kivesvaara Uphill run - ylämäkeä ja yötön yö

Viimeiset pari viikkoa olen pystynyt harjoittelemaan taas jotakuinkin normaalisti. Polven rasitusvamma oli sen verran pysäyttävä kokemus, että melko herkällä korvalla olen kuulostellut kropan tuntemuksia lenkeillä ja niiden jälkeen. Kisaviikolla jätin yhden pitkän vauhtilenkin väliin varmuuden vuoksi. Tai siis... päivä heinätöissä vei mehut naisesta siihen malliin, että arvelin haravoinnin ja heinähangon heiluttelun riittävän valmistavaksi harjoitteeksi.

Kisapäivä valkeni sateisena ja viileänä. Lähtö tapahtui vasta illalla, joten siinä oli koko päivä puuhailla kaikenlaista muuta. Noin tuntia ennen lähtöä ajoimme Kivesvaaralle Paltamoon. Pilvipeite alkoi sopivasti rakoilla siinä hetkeä ennen lähtöä. Numerolapun ja kartan haku, viime hetken panikoinnit varusteista - takki vai ilman takkia ja kunnon sääskimyrkytykset. Pieni pikapyrähdys lämmittelyksi, ja eikun kuuntelemaan ohjeita. Ohjeistus juoksijoille oli hieman epäselvä, reittimerkit olisivat 11 kilometrin juoksijoille sinisiä ja 22 km taivaltajille keltaisia. Siinä lähtöpaikalle kävellessä kaverin kanssa pohdittiin että noinkohan noita osaa seurata. Päätimme seurata muita.

Nimenhuudon jälkeen lähtölaukaus kajahti ja joukko juoksijoita ampaisi matkaan. Me jäimme tarkoituksella jonon häntäpäähän. Alkukankeuden jälkeen sain hyvän rytmin päälle, ja juoksu maistui. Alamäkeen olikin mukava rullailla autotien reunaa, ja sen jälkeen vastaraivattua polkua. Melko märkää oli paikoin, mutta en antanut sen häiritä. Kaverini jäi vähän, joten jatkoin matkaa yksin.

Parin kilometrin rennon laskettelun jälkeen alkoi ensimmäinen ylämäki. Kun tapahtuman nimi on uphill run, niin voi olettaa, että niitä riittää. Olipas melko hapokas nousu vanhaa laskettelurinteen reunaa vaaran päälle! Ei puhettakaan että olisi juosta voinut. Mittarissa kolme kilometriä ja matka jatkui vaaran päältä taas alamäkeen. Mukavaa rentoa menoa, kivaa pientä metsäpolkua. Meno maistu ja alamäessä sain kirittyä pari edellä menevää kiinni. Heidän perässään sitten jatkoin matkaa leppoisaa 6:30 keskivauhtia. Jossain vaiheessa reitti kääntyi metsäautielle ja samalla alkoi nousta loivasti. Nousu oli sen verran loivaa, että oli helppo juosta ja vauhtikin pysyi hyvänä. Siinä matkaa tehdessä ehti vähän rupatella kanssakilpailijoidenkin kanssa.

Jossain vaiheessa aloin pohtia, että juottopisteen pitäisi olla ihan kohta. Ilmoittautumiskirjeessä oli sanottu huollon olevan noin 7 kilometrissä. Kainuulainen kilometri on pidempi kuin muualla suomessa, huolto oli aika tarkalleen 8 kilometrin kohdalla, ja oli kyllä paikallaan! Mukillinen urheilujomaa ja tilkka vettä, ja matka jatkui. Ylämäki jyrkkeni asteittain, ja kohta totesin että on parempi säästellä jalkoja loppunousuun ja kävellä ylös. Heti kun reitti hieman loiveni, aloin taas juosta, ja samalla jätin seuralaiseni taakse. En halunnut heitä loppunousuun ihan kannoille.

10 kilometriä kilahti mittariin juuri kun käännyin vaaran päältä viimeiseen alamäkeen. Sama mäki noustiin ensimmäisenä nousuna. Jyrkässä mäessä polveen alkoi vähän sattua, mutta se meni ohi kun uskalsin rentoutua ja antaa painovoiman hoidella laskeutumisen. Ajattelin, että mennään vaikka pyllymäkeä jos ei muuten. Pysyin kuitenkin pystyssä, ja kohta olinkin jo alhaalla. Vain päästäkseni loppusuoralle. Vanhaa hissilinjaa pitkin suoraan ylöspäin rinnettä! Ei muuta kuin tiukka katse tossuihin ja kiipeämään. Pari kertaa oli pakkoa pysähtyä "katseleen maisemia" mutta en uskaltanut pitkiä aikoja huilata ettei takaa tulevat saa kiinni.

Tulihan se sitten lopulta se vaaran laki ja maalilinja vastaan. Virallinen kisakello pysähtyi kohdallani aikaan 1:28:28. Tyytyväinen täytyy olla suoritukseen jälleen kerran. Tavoitteeni oli päästä 1.30 alle, ja siinä onnistuin.

Tapahtuma itsessään oli mukavan leppoisa ja mielestäni järjestelyissäkään ei ole moitittavaa. Paikalla oli yllättävän paljon yleisöäkin. Josko ensi vuonna uskaltautuisi sille pidemmälle matkalle.

Maisemaa maalialueelta.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

No niin, nythän se ois kulunut puoli vuotta siitä kun aloitimme "elämäntaparemonttimme".

Palasinpas ajassa taaksepäin ja luin meijän ekat  TeamKunnostamo postaukset, jotka oli rustattu 1.1.2015. Ja ne kuvat.. Noh, tavoitteissa itselläni oli saada puolessa vuodessa kiinteämpi- ja ahistamaton kroppa. Sekä keveys myös henkisellä puolella.
Kyllä olen iloinen että ryhdyin tähän "leikkiin", vaikka ei tämä kuluneen puolen vuoden aikana niin kivaa ole aina ollutkaan.. :D
Alun ahdistus, haasteita syömisen kans, sairastelua, loukattua jalkaa yms. kompastuskiveä. Mutta kaikesta kyllä selviää kun löytyy tahdonvoimaa.

Liikkuminen on ihanaa. Sen ilon olen taas löytänyt tämän kevään aikana. Siitä saa kyllä samanlaista buustia kuin aurinkoisesta päivästä pitkän harmaan kauden jälkeen! Lenkille on päästävä, satoi tai paistoi. :) Se on ihan mahtavaa miten reipas lenkki ulkoilmassa vaikuttaa mieleen positiivisesti, välittömästi. Saa karistettua hetkeksi stressin harteiltaan ja taas jaksaa paremmin.

Syöminen on ollut tämän puolen vuoden aikana ehkä se hankalin juttu, ja luulen että sen kanssa tulen vielä kamppailemaan monet kerrat elämäni aikana. :D
Olen kuitenkin nautiskelija, hyvä ruoka on ihanaa ja tykkään kieltämättä välillä aina herkutellakkin. Mutta pikkuhiljaa opin siihen mitä on kohtuus... ;) Liian tiukat raamit vain ahdistaa. Kaikki menee hyvin kun pitää järjen päässä, ajattelee positiivisesti, syö jos siltä tuntuu, mutta muistaa myös liikkua -vaikka siltä ei välttämättä tuntuiskaan. :D Ja nukkuu hyvin ja tarpeeksi!
Hyvä olo on kuitenkin monen asian summa, ja itse etsimällä löytää oman polkunsa tähän pisteeseen. :)

Ja nyt niitä faktoja tiskiin:
Puolessa vuodessa olen karistanut kropastani painoa 6kg:n verran.
Vyötäröä olen kaventanut n. 9cm.
Ja lantioita n. 6cm.
Ja on reisistäkin jokunen sentti kadonnut.
Kuvat kertonee  myös jotain.


Juhannuksen jälkeen, herkkujensulattelutreenien jälkimainingit.

Selfie berberistä peilin kautta= bersie?  :D
 Ei nyt mitenkään älyttömän isoja muutoksia, mutta tarpeeksi isoja minulle. Ja mielestäni pääsin omaan taivoitteeseeni, vaatteetkaan ei ahdista niin paljoa. :D  Ja jos ei muuta niin ainakin itsetunto on kohentunut. Tästä on hyvä jatkaa energisenä ja lippu korkealla loppukesään ja tulevaan ihanaan ja tunnelmalliseen syksyyn! Energistä kesää kaikille!!