sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kohti seikkailua - Jättiläisten yö Kivesvaara Uphill run - ylämäkeä ja yötön yö

Viimeiset pari viikkoa olen pystynyt harjoittelemaan taas jotakuinkin normaalisti. Polven rasitusvamma oli sen verran pysäyttävä kokemus, että melko herkällä korvalla olen kuulostellut kropan tuntemuksia lenkeillä ja niiden jälkeen. Kisaviikolla jätin yhden pitkän vauhtilenkin väliin varmuuden vuoksi. Tai siis... päivä heinätöissä vei mehut naisesta siihen malliin, että arvelin haravoinnin ja heinähangon heiluttelun riittävän valmistavaksi harjoitteeksi.

Kisapäivä valkeni sateisena ja viileänä. Lähtö tapahtui vasta illalla, joten siinä oli koko päivä puuhailla kaikenlaista muuta. Noin tuntia ennen lähtöä ajoimme Kivesvaaralle Paltamoon. Pilvipeite alkoi sopivasti rakoilla siinä hetkeä ennen lähtöä. Numerolapun ja kartan haku, viime hetken panikoinnit varusteista - takki vai ilman takkia ja kunnon sääskimyrkytykset. Pieni pikapyrähdys lämmittelyksi, ja eikun kuuntelemaan ohjeita. Ohjeistus juoksijoille oli hieman epäselvä, reittimerkit olisivat 11 kilometrin juoksijoille sinisiä ja 22 km taivaltajille keltaisia. Siinä lähtöpaikalle kävellessä kaverin kanssa pohdittiin että noinkohan noita osaa seurata. Päätimme seurata muita.

Nimenhuudon jälkeen lähtölaukaus kajahti ja joukko juoksijoita ampaisi matkaan. Me jäimme tarkoituksella jonon häntäpäähän. Alkukankeuden jälkeen sain hyvän rytmin päälle, ja juoksu maistui. Alamäkeen olikin mukava rullailla autotien reunaa, ja sen jälkeen vastaraivattua polkua. Melko märkää oli paikoin, mutta en antanut sen häiritä. Kaverini jäi vähän, joten jatkoin matkaa yksin.

Parin kilometrin rennon laskettelun jälkeen alkoi ensimmäinen ylämäki. Kun tapahtuman nimi on uphill run, niin voi olettaa, että niitä riittää. Olipas melko hapokas nousu vanhaa laskettelurinteen reunaa vaaran päälle! Ei puhettakaan että olisi juosta voinut. Mittarissa kolme kilometriä ja matka jatkui vaaran päältä taas alamäkeen. Mukavaa rentoa menoa, kivaa pientä metsäpolkua. Meno maistu ja alamäessä sain kirittyä pari edellä menevää kiinni. Heidän perässään sitten jatkoin matkaa leppoisaa 6:30 keskivauhtia. Jossain vaiheessa reitti kääntyi metsäautielle ja samalla alkoi nousta loivasti. Nousu oli sen verran loivaa, että oli helppo juosta ja vauhtikin pysyi hyvänä. Siinä matkaa tehdessä ehti vähän rupatella kanssakilpailijoidenkin kanssa.

Jossain vaiheessa aloin pohtia, että juottopisteen pitäisi olla ihan kohta. Ilmoittautumiskirjeessä oli sanottu huollon olevan noin 7 kilometrissä. Kainuulainen kilometri on pidempi kuin muualla suomessa, huolto oli aika tarkalleen 8 kilometrin kohdalla, ja oli kyllä paikallaan! Mukillinen urheilujomaa ja tilkka vettä, ja matka jatkui. Ylämäki jyrkkeni asteittain, ja kohta totesin että on parempi säästellä jalkoja loppunousuun ja kävellä ylös. Heti kun reitti hieman loiveni, aloin taas juosta, ja samalla jätin seuralaiseni taakse. En halunnut heitä loppunousuun ihan kannoille.

10 kilometriä kilahti mittariin juuri kun käännyin vaaran päältä viimeiseen alamäkeen. Sama mäki noustiin ensimmäisenä nousuna. Jyrkässä mäessä polveen alkoi vähän sattua, mutta se meni ohi kun uskalsin rentoutua ja antaa painovoiman hoidella laskeutumisen. Ajattelin, että mennään vaikka pyllymäkeä jos ei muuten. Pysyin kuitenkin pystyssä, ja kohta olinkin jo alhaalla. Vain päästäkseni loppusuoralle. Vanhaa hissilinjaa pitkin suoraan ylöspäin rinnettä! Ei muuta kuin tiukka katse tossuihin ja kiipeämään. Pari kertaa oli pakkoa pysähtyä "katseleen maisemia" mutta en uskaltanut pitkiä aikoja huilata ettei takaa tulevat saa kiinni.

Tulihan se sitten lopulta se vaaran laki ja maalilinja vastaan. Virallinen kisakello pysähtyi kohdallani aikaan 1:28:28. Tyytyväinen täytyy olla suoritukseen jälleen kerran. Tavoitteeni oli päästä 1.30 alle, ja siinä onnistuin.

Tapahtuma itsessään oli mukavan leppoisa ja mielestäni järjestelyissäkään ei ole moitittavaa. Paikalla oli yllättävän paljon yleisöäkin. Josko ensi vuonna uskaltautuisi sille pidemmälle matkalle.

Maisemaa maalialueelta.

3 kommenttia:

  1. Kiitos taas kirjoituksestasi, mukavasti pääsee itsekin fiilikseen mukaan ��. Itse kaipaisin jotain tavoitetta omaan kuntoiluun mutta juurikin polvien kestäminen mietityttää. Mikä on seuraava tavoitteesi? T. Tuula

    VastaaPoista
  2. Mä sain vihdoinkin kirjoitettua oman sepustukseni. Kiitos kun houkuttelit mukaasi :)

    VastaaPoista
  3. Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä juoksemassa Nivalassa Pyssymäki Extreme 25km. Suota ja metsäpolkuja. Ei kovin mäkinen reitti. Itellä ainakin polvet tykkää enemmän tuosta maastossa juoksemisesta. Onhan se raskaampaa kuin tiellä, mutta nivelystävällisempää.

    VastaaPoista

Kommentoithan kiltisti!