sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Muutoksesta/Raila

Me naiset suhtaudumme kehoomme usein kuin se olisi meille ulkopuolinen. Katsomme sitä vierain silmin ja mietimme mitä pitäisi muuttaa, jotta kelpaisimme itsellemme tai jopa toisille. ”Tuosta kohden vähän pois” ja ”tuohon jotain lisää”, ovat melkoisen tuttuja ajatuskuvioita. On erilaisia tapoja suhtautua itseensä. Hyväksyen, vaatien, häveten, inhoten ja rakastaen. Haluamme muutosta. Mutta kun sen aika elämässämme on todella läsnä, tuntuu kuin haluaisimme paeta pimeimpään luolaan ikinä.

En osaa sanoa, kumpi on ensin: itsensä hyväksyntä vai liikunnan aloittaminen tai painon pudottaminen. Ehkä niin, että ajattelemme itsestämme, ”kuinka mahtava tyyppi oletkaan”. Ja nyt olen tässä hetkessä ja tavoitteeni on edessäpäin. Isompaan muutokseen on valmis hiljalleen. Kaikkea ei meidän tarvitse muuttaa heti.

Voi aloittaa liikunnalla, jatkaa ruokavalion muokkauksella, tehdä harjoituksia Anun kanssa, jotka auttavat poistamaan muutoksen tieltä ajatusesteitä. Ajatusesteiden yli ei voi koskaan hypätä, ne täytyy voittaa omaksi voimavarakseen, joko muokkaamalla niitä tai, jättämällä ne mokomat kokonaan taakse.

Muutos on elämässä läsnä. Aina. Joskus tarvitsemme rutkasti rohkeutta hypätäksemme muutoksemme matkaan. Omaa suhtautumista itseemme emme voi muuttaa hetkessä. Mutta elämä on siinä, että meillä on mahdollisuus tutustua itseemme. Se on matka, joka kestää läpi elämän. Se on ”minä-tein-sen” ja oivalluksia ruokavalion tai kuluneiden ajatusesteiden suhteen. Muutos lähtee ajatusten ja näkemysten muuttamisesta. Tässäkin lienee niin, että se mikä sopii toiselle, onkin yllättäen toiselle muutosta hidastava. Meillä jokaisella on oma tapamme aloittaa muutoksen tien kulkeminen.
Oma muutos. Oma matka. Itse olen vielä kovin alussa. Kesämekkokuva on elokuulta 2014. Farkkukuva on tämän vuoden syyskuulta, ja olen tehnyt nyt yhteistyötä AnuKoutsin kanssa puolisen vuotta. Missä kohti Sinä matkaat tällä hetkellä? Mikä tekee Sinulle hyvää? 


"Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

- Eeva Kilpi -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan kiltisti!